torstai 25. toukokuuta 2017

"Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolta lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta. minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä." Hes. 34:11-12

tiistai 23. toukokuuta 2017

Vahvoja vai heikkoja?

Luin tänä aamuna kahta hartauskirjaa. Toisessa oli Raamatunkohtana Psalmista 77 jae 3 (uudemman käännöksen mukaan): "Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin hellittämättä. Kukaan ei voi minua lohduttaa."  Sitten jatkoksi luin siitä kirjasta (Vähäsarjan Joka päivä armon suojassa) mm. näin: "...Sinun valtakunnassasi, Herrani, elämän ahdinkoa ei tosin ole aina tarkoitettu nopeasti ratkaistavaksi ongelmaksi..." Ja sitten oli vielä siitä, että meitä saatetaan kuljettaa korpiteille.

Toisessa kirjassa (Wislöffin Voimallinen on hänen armonsa) oli puolestaan jakeena Psalmista 51 jae 12: "...Anna minulle uusi vahva henki." Sitten kirjassa oli tekstiä siitä, miten ihminen voi tuhota elämänsä epävakaisuudellaan, ettei ole menestystä siinä ja että meidän kristittyinäkin pitäisi olla rukouselämässä, taistelussa syntiä vastaan ja luottamuksessa Jumalaan lujia ja järkähtämättömiä.

Jäin miettimään  tuota kaikkea ihmisen valinnoista ja sen seurauksista sekä vahvuudesta tai heikkoudesta, että mitä mikin on? Onko kaikki sitä, miltä se meidän silmäämme näyttää? Voiko ihminen edes sanoa, milloin on menestystä? Inhimillisesti ja yleensä rahallisesti katsoen, se on helppoa tietysti, mutta Jumalan näkökulmahan asioihin ei ole samanlainen.

Heikko ja vai lujia? Kenties kumpaakin. Sen mukaan mitä Jumala milloinkin osallemme antaa.  Paavali sanoi näin: "Ja hän sanoi minulle: 'Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.' Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään,vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2 Kor. 12:9-10

Jännä huomio minulle oli myös se, että tuon ylinnnä olevan Psalmin 77, jossa ahdingosta puhutaan, otsikko oli ainakin siinä vanhemmassa käännöksessä "Lohdullinen katsaus menneisyyteen."  Useinkaan en tule Psalmeja lukiessa kiinnittäneeksi huomiota noihin otsikoihin. Nyt se ainakin antoi minulle uutta näkökulmaa luvun lukemiseen. "Lohdullinen katsaus menneisyyteen"... ehkä se on sitä tulevaisuuteenkin...

Ja vielä tämä; muita jakeita etsiessäni löysin myös jakeen uskon sankareista:

"...voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa..." Hebr. 11:34

 Voit katsoa koko luvun tästä:


---
Tämmöistä tänään. Ehkä vähän sekavasti esitettynä, mutta toivottavasti siitä voisi silti jotain saada.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Arka kohta

"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka..." Ps 51:8



Tuo ylläoleva jakeenkohta, varsinkin erilleen otettuna koko psalmista 51, saa aikaan kipeän värähdyksen. Voiko ihminen koskaan olla täysin totuudellinen... syntinen ihminen?

On hyvä huomioida, että tuo jae on psalmissa, joka on langenneen rukous ja katumuspsalmi. Lienee siis parasta ja lohdullisinta lukea koko luku: Psalmi 51
Jumalalle voi luottavaisesti kertoa olemisensa ja tekemisensä.  

Lohdullista on myös se, että Hän muistaa meidät tomuksi ja tietää syntisen ja pahaan taipuvan luontomme. Hän tietää varsin hyvin, ettei meistä ole itseämme auttamaan, eikä Hänen vaatimuksiaan täyttämään.

Mutta juuri siksihän Jeesus tuli!

Hän tuli lunastamaan meidät kaikesta synnin ja kuoleman vallasta ja saamme turvallisin mielin olla Isän lapsia.


"eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr. 4:13

"että jos sydämemme syyttää meitä,  niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämeeme, ja 
tietää kaikki."  1 Joh. 3:20



Siunattua päivää sinulle!

lauantai 20. toukokuuta 2017

Etkö näe häntä?

Vaikka meidän näkökykymme olisi kovin heikko, ei  totuus siitä muuksi muutu!


Jeesus sanoi silloin kauan sitten menevänsä taivaaseen ja siltä meistä usein saattaa tuntuakin, että Hän on siellä jossain äärettömän kaukana. Kun Jeesus tiesi kohta lähtöhetkensä koittavan, Hän lupasi jotakin:

 "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä, eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä."    Joh. 14:16-20  


 Hän voi kyllä olla meiltä näkymättömissä, mutta poissa Hän ei ole. Ei edes kaukana. Hän on koko ajan näkö- ja kuuloetäisyydellä. Hän kuulee sanattomankin huokauksen, näkee suurimman ja pienimmän hädän. Mitään ei ilman Hänen lupaansa meille tapahdu.

---

Tästä linkistä pääset lukemaan tuon koko Johanneksen 14. luvun (-33/-38):




tiistai 16. toukokuuta 2017

Toivon näkökulmaa ahdistuksenkin keskellä

"Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon."  Val. 3:20-21 (Uusi Tie)


Eilen laitoin esiin tekstin, jossa oli muurin edessä seisomisesta. Tänä aamuna satuin lukemaan siitä Raamattuversiosta, jonka Uusi Tie -lehdeltä joskus sain, tekstiä Valitusvirsistä. Tarkemmin sanottuna lukua 3.



Hämmästyin, kun luin tuota lukua, sillä siinähän on myös se muuriajatus: (allaolevat jakeet 7 ja 9  siitä  Uusi Tie Raamatusta)

"Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin kahleisiin."
 
"Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni." 

Ja muutakin sellaista itseäni puhuttelevaa tuossa luvussa oli.

Siinä oli paljon tuntoja raskaasta vaivasta, joka Valitusvirsien kirjoittajaa oli kohdannut. Katsokaa ihmeessä tuo koko luku, jos on halu lukea jonkun sellaisen tekstiä, joka on myös kokenut kovia...
Mutta kaiken ahdistuksen keskellä pilkahtaa esiin myös toivon näkökulma, ja siitä oli jakeissa 19-41.

--
Jännä huomio minulle oli myös se, että eiliseen juttuun kaavailin myös kuvaa muurista, mutta en sitten jostain syystä sitä laittanutkan, vaan aivan toisenlaisen kuvan. No, laitanpa sitten tähän  niitä  muurikuvaversioitani.



Armon aurinko antakoon sinulle tänään säteitään!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Muurin edessä

"...Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin." Ps 18:30


Tiemme saattaa olla tukossa. On jokin muuri edessä. Näyttää mahdottomalta päästä sen yli, vaikka on etsitty reittiä toiselle puolelle.  On kuljettu pitkät matkat muurin vierustaa molempiin suuntiin ylikulkupaikkaa, porttia tai edes jotain kolosta etsien. Mitään ei löytynyt. Ei myöskään tikkaita, köyttä eikä muutakaan sopivaa. Nyt on palattu siihen kohtaan, johon polku tuli ja  jääty siihen odottamaan. Odotus voi tuntua toivottoman pitkältä tai peräti loputtomalta. Aikanaan apu kuitenkin tulee. Sen järjestää Herra itse, aikana ja tavalla, jota Hän pitää kullekin sopivana.

Varmasti kaikkien elämässä on ollutkin tilanteita, jolloin aivan mahdottomalta tuntunut asia onkin saatu aikojen päästä nähdä tulleen mahdolliseksi...




perjantai 12. toukokuuta 2017

Heikkona ja pelkäävänä

"Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja suuressa pelossa ja vavistuksessa.
 1 Kor. 2:3


Kuka noin puhuu?  Paavali... Joka varmaan jokaisen mielessä on suuri uskon sankari. Tuossa lukee vieläpä suuressa pelossa! Raamattu ei kerro, miksi Paavalilla oli tuollaiset tunnot, mutta hän rohkeni sanoa sen julki. Hänen ei tarvinnut esittää mitään.  Eikä hän omassa voimassaan Jumalan sanaa julistanutkaan.

"Niinpä,  kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen ja viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan."
1 Kor. 2:1

"Ja minun puheeni ja saaarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan."
 1 Kor. 2:4-5

      

maanantai 8. toukokuuta 2017

Lepopaikkaa kohti

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa." Ps 23:1-2  (-1933/-1938)



"Vihreät niityt, virvoittavat vedet ja lempeät tuulet. Herra on paimenesi, ei sinulta mitään puutu. Ei sittenkään, vaikka matka on vielä kesken ja monet tulevaisuuden kuvat pelottavat. Jeesus johtaa sinut varmasti näiden vesien äärelle, koska hän on oikea Paimen eikä palkkapaimen, joka jättää laumansa ensimmäisen vaaran uhatessa. Oikea Paimen suojaa, hoitaa, ruokkii, mittaa sopivan päivämatkan ja antaa yöllä turvan ja levon. Vaikka nyt näyttäisi miltä, sinua odottavat nuo niityt ja virvoittavat vedet. Ne eivät ole haaveilua tai heikkojen kristittyjen hurskaita toiveita, vaan edessä oleva todellisuus. Kestä siis vielä hetki. Hyvä Paimen kulkee hiljaa edelläsi ja johtaa sinut perille."

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kun täydellinen tulee, vajaa lakkaa

"Nyt me näemme vielä kuin kuvastimesta,
arvoituksen tavoin..."
1 Kor. 13:12



"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkauttta,
 olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, 
vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon,
 ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, 
mutta minulla ei olisi rakkautta,
 en olisi mitään.

Vaikka jakelisin kaiken omaisuuteni nälkäisten ruokkimiseksi,
 ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, 
se ei minua mitään hyödyttäisi.

Rakkaus on kärsivällinen. rakkaus on lempeä, rakkaus ei kahdehti, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.

Kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaikkea se kärsii.
 Rakkaus ei koskaan häviä.

Mutta profetoiminen katoaa, kielilläpuhuminen lakkaa, ja tieto häviää. Tietomme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista.

 Kun täydellinen tulee, katoaa vajavainen. 

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi. Tultuani mieheksi hylkäsin sen, mikä kuului lapsuuteen.

Nyt me näemme vielä kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. 
Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta silloin tiedän täydellisesti,
 kuin minut itsenikin täysin tunnetaan.

Niin pysyvät nyt nämä kolme, usko toivo ja rakkaus.
Mutta suurin niistä on rakkaus."
1 Kor. 13:1-13



Lahjaksi saatuna kaikki...

...kuten myöskin se Raamattu, jonka Uusi Tie -lehdeltä  aikanaan sain, ja josta tämän päivän tekstin otin. Se perustuu Raamattuun -1933/-1938, mutta kieli kieli ja käännös korjattuna.


torstai 4. toukokuuta 2017

"Ei ole."

"Niin Jeesus sanoi heille: 'Lapset, onko teillä mitään syötävää?' He vastasivat hänelle: 'Ei ole." Joh. 21:5

"Pitkin tyventä veden pintaa kiiri nämä kaksi sanaa kalastajien  venheestä vastauksena Galilean meren aamuhämäräisellä rannalla seisovan Vapahtajan kysymykseen: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?"


Miehen harvat sanat saattavat kätkeä paljon itseensä. Pietarin ja hänen kalastajatovereittensa vastaus sisälsi ehkä hyvinkin hartaan pyynnön, sillä he tiesivät kalaparven liikkeitten näkyvän rannalta paremmin kuin venheestä. Joka tapauksessa apu tuli ilman pitempiä keskusteluja. Jeesus antoi omillensa yltäkylläisen kalansaaliin toivottomimmalla hetkellä.

Maria, Jeesuksen äiti, oli aikaisemmin kokenut samantapaisen ihmeen. Kaanaan häissä hän oli kantanut isäntäväen aineellisen hädän Jeesuksen eteen noilla kahdella sanalla: "Heillä ei ole viiniä." Se on lyhyimpiä pyyntöjä, mitä Vapahtajalle on koskaan esitetty, mutta samalla se on esikuvana vielä tänä päivänä. Siitä puuttui neuvominen, vaatiminen ja ennenkaikkea epäileminen. Avuton ihminen levitti uskossa asiansa sen eteen, jolla on kaikki valta.

Ja se riitti.  


Sama sisältö oli siinäkin rukouksessa, joka ryövärille avasi taivaan: "Muista minua."

Sanatkaan eivät aina ole välttämättömiä. Sydämemme huokaus ja huuto kuullaan myös taivaassa. "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua" (Ps 50:15). Ja joka ei jaksa enää huutaakaan, olkoon varma siitä, että "minun huokaukseni ei ole sinulta salassa" (Ps 38:10).

Kirjasta Taluta tielläs. Toukokuun 3. päivän teksti Ilmo Launis. Kirja vuodelta1944. Virreksi oli merkitty 340.

---

On meilläkin ne omat "Ei ole" -vastauksemme, jotka sisältävät sen  pyynnön... Tai se voi olla vaikkapa näinkin: "En mää tiädä..." ja sitten ajatus jää siihen. Siinä on kuitenkin kaikki mikä painaa. Eilen aamuna olin varma, etten kirjoita tänne mitään, koska tuntui, ettei mitään sanottavaa ollut. Enkä ollut mitään aamulla  edes itselleni etsinyt. Olin laittanut jo koneenkin pois pöydältä. Kun tulin ulkoa kävelyltäni, otin kirjan käteeni ja etsin sen  päivän tekstin. Ja se oli kuin minulle juuri. Toivottavasti sinäkin saat siitä jotain.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Vanhoista varastoista kahden vuoden takaa

Laitanpa tähän linkin, joka tarjoilee luettavaksi toukokuiset tekstit kahden vuoden takaa:



Toivottavasti saat niistä jotain päivääsi ja viikkoosi.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Oletko sinä se tuleva?

"Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa sanomaan hänelle:

 Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?



Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille:

Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät,
pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat,
ja kuoleet herätetään,
ja köyhille julistetaan evankeliumia.
Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." 
Matt. 11:2-6



Tässä tapahtumassa pistää silmään tuo, että Johannes laittaa opetuslapsensa kysymään tuollaista Jeesukselta. Olihan Hän itse kastanut hänet ja todistanut Jeesuksesta, että Hän se luvattu oli.

"Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa. Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: 

Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" 
Joh. 1:28-29

Oliko selitys se, että Johannes oli  joutunut nyt vankilaan? Oliko hänelle tullut epäilyksen hetki? Ehkä Jeesus ei näyttäytynytkään nyt hänen silmissään siltä, mistä hän oli aiemmin ollut aivan varma. Olihan hän nytkin vankilassa ollessaan  kuullut Jeesuksen teoista ja silti hän halusi kysyä kysymyksensä. Emme tiedä tarkalleen, mitä Johannes mietti.  Mutta onhan meilläkin ne hetkemme, jolloin kaikesta ennen koetusta huolimatta kysymme sen oman kysymyksemme Jeesukselta, koska Hän ei näyttydykään nyt silmillemme  sellaisena kuin olimme odottaneet. Hän se kumminkin on, se sama Jeesus!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Jumalan koulussa

Eilen isännän kanssa Joensuuhun ajellessa päädyimme jotenkin puhumaan kärsimyksistäkin. Usein voi olotila olla sellainen, että tunnemme  saavamme "joka aamu kuritusta" (Psalmi 73) ja se saattaa väsyttää ja masentaa kovastikin.

Isäntä jossain kohtaa sitten totesi, että meidän olisi tarkoitus oppia siitä kärsimyksestä  jotain. No, minä sitten hetken päästä vähän kärsimättömänä kysymään,  että mihin me sitä oppia sitten oikein tarvitaan?

No, isäntä osasi sen oikean vastauksen  kysymykseeni antaa ja tuumi jotenkin tähän tapaan, että meidän pitäisi muuttua Kristuksen kaltaisuuteen; Hänen kuvansa, mielenlaatunsa, tulla meissä esiin...

No, siinähän työsarkaa riittää tosiaan, loppuiäksi...  Jospa sitä jaksaisikin kärsimyksen keskellä muistaa, että taas ollaan työn alla, jotain hyvää tässä on tapahtumassa.

"Kunnes Kristus saa muodon teissä." Gal. 4:19


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kun Hän lähinnä oli

"Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; seiso siellä kalliolla! Ja kun minun kunniani vaeltaa ohitse, panen minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni niin kauan kuin minä vaellan ohitse."  2 Moos. 33:21-22


"Sittenkuin minä otan pois käteni, saat sinä nähdä minut takaa; mutta minun kasvojani ei voi kukaan nähdä." 2 Moos. 33:23


Sanotaanhan usein niin, että kun Herra näyttää olevan näkymättömissä, onkin Hän aivan lähellä. Niin oli ainakin tuossa Herran ja Mooseksen kohtaamisessa! Ensin käskettiin kalliolle, hyvien näkymien paikkaan,  mutta sitten kohta alas rotkoon, jossa Herra itse vielä peitti näkyvyyden hetken ajaksi.

Raamatunkohta 2 Moos. 33:21-23. Otin tuon vaihteeksi siitä väliaikaisesta Raamatusta 1861/1913.
Saman kohdan v. -33/-38  Raamatusta voit katsoa halutessasi  tästä: 2 Moos. 33:21-23

torstai 27. huhtikuuta 2017

"Surun laaksohon peltosi teit..."

Järkytys. Se voi yllättäen saada ihmisen valtaansa ison tai pienemmän asian takia.  Silloin mikään ei tunnu enää olevan varmaa, on kuin eksyksissä. Nousee ahdistuneita kysymyksiä mieleen...

Muistatko, Jeesuskin oli järkyttynyt.

 "Nyt minun sieluni on järkytetty;
 ja mitä pitäisi minun sanoman?" 

Sitten Hän kuitenkin jatkoi:

"Isä, pelasta minut tästä hetkestä.

Kuitenkin: 
sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut."


Hän tuntee meidänkin ahdistuksemme ja järkytyksemme, koska Hänellä on siitä aivan omakohtaista kokemusta. Ja ajallaan Hän meidät siitä nostaa.

----
Raamattulainaukset Johannes 12:27. Näet halutessasi koko luvun tästä: Joh. 12.
Otsikko lienee jostain laulusta peräisin.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

"Onko mitään hukassa?"

Tuo otsikon kysymys on yhdestä kirjasta peräisin, mutta sopi niin tämän aamun mietteisiini. Kirjoitin tänä aamuna vihkooni näin: "Tunnen olevani vähän hukassa. Kivikkoiselta tuntuu jalkojen alla polku, mutta en pysty näkemään eteeni, koska on pimeä. Millainen on maasto edessäpäin? Ainakaan nyt en ole saanut nauttia kauniista, avarista maisemista. Jossain risukossa, koleikossa tunnen olevani."

Kun olin tuon kirjoittanut, pöyhin pöydällä olevia kirjoja, ja yhden välistä löysin pikkuruisen lapun, jolle olin pari kuukautta sitten kirjoittanut: " 'Vaarallisia' mietteitä. 25.2.17.  Kaukana siintää korkea vaara. Lähemmäs saapuessa se näyttää laskeutuvan ja häviävän näkyvistä lopulta kokonaan. Siellä se kuitenkin on. Entistä lähempänä."



Sitten kaivoin esiin kirjan Taluta tielläs, josta tämän jutun otsikkokin on peräisin. Juuri tuo otsikko minua puhuttelikin, sillä olinhan juuri kirjoittanut olevani kuin hukassa... Ja tuon kirjan tekstin jakeena kyseisellä sivulla oli "Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on."  (Matt. 18:11).  No, niin. Olihan sopiva jae mietteisiini. Ja sain aiheen kirjoittaa vihkooni: "Kai löydät minutkin täältä risukosta?"

Ja vielä sellainen jännä seikka, että kun rupesin tarkistamaan tuota kirjassa ollut jaetta Matt. 18:11, niin eihän lukemassani Raamatussa (-33/-38) ollut koko jaetta lainkaan! Kaivoin esille sen vanhemman "väliaikaisraamatun" (1861/1913) ja siinä oli se tässä muodossa: "Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut."  No sitten otin esiin Uusi Tie -lehdeltä saamani Raamatun (-33/-38 käännös ja kieli korjattuna)  ja siinä se oli tässä muodossa: "Sillä Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, joka on kadonnut."  Minulle jäi siis arvoitukseksi, mikä Raamattuversio se on ollut, jossa tuo jae on ollut, ja tuossa muodossa... Se on siis vielä hukassa, mutta jospa sekin vielä löytyisi:) Luukkaalta tuo jae kyllä löytyy tuossa etsimässäni muodossa:

"Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan stiä, mikä kadonnut on."
Luuk. 19:10


Hyvää keskiviikkoa itsekullekin!
  

maanantai 24. huhtikuuta 2017

"Hän löysi sen autiosta maasta"

"Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä. Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa." 5 Moos. 32:10-11 (uudempi käännös)




"Mooses lausui nämä Israelin kansan vaellusta kuvaavat kauniit sanat elämänsä illassa. Koko kansa oli koottu kuuntelemaan Moosesta ja Joosuaa. Päällimmäisenä oli kaikista kovista koettelemuksista huolimatta jäänyt kokemus: Herra löysi, otti hoiviinsa, huolehti ja varjeli perille. Mekin käymme omat taistelumme, koemme ilomme ja tappiomme. Kukin meistä saa määräosansa kärsimyksestä ja autiomaan korpiteistä. Ja silti voimme rehellisesti sanoa, kun taaksepäin katselemme: Jumala otti hoiviinsa meidät ja meidän kipumme. Hän huolehti ja varjeli tiellä, suojeli pahan palavilta nuolilta. Pian saamme kaikkien pyhien kanssa ylistää Jumalaa siitä, että hän kuljetti perille saakka lupauksensa mukaisesti." JuhaVähäsarja/ Joka päivä Jumalan kämmenellä

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Asennevika?

Olin eilen kovin turhautunut ja mietin sitäkin, että en osaa oikein tulevaisuudeltakaan odottaa mitään. Ja jos jotain mukavaa onkin näköpiirissä, siitä olisi paras nauttia heti, kun  se vielä on mahdollista, sillä enhän tiedä mitä ikävää huominen tullessaan taas tuo... Tämä asenne ei ole oikea!   Havahduin, kun mieleeni tuli sanat: "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme."  Nuo sanat on Raamatussa kahdessakin paikassa; Jes. 22:13 ja 1 Kor. 15:32

Tuossa Jesajan luvussa kansalle sanottiin: "loit katseesi Metsätalon asevarastoon" ja "hajotitte taloja vahvistaaksenne muurin"  "Mutta hänen puoleensa te ette katsoneet, joka tämän tuotti, häntä te ette nähneet, joka tämän kauan sitten valmisti." (Jes. 22:10-11). Ja kun Herra  "kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään" niin kansa vain juhli sillä asenteella, että; "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme." Ei etsitty apua Herralta... ja se oli paha asia.

Ja Korinttossa puolestaan jotkut sanoivat uskovansa, mutta eivät silti uskoneet kuolleitten ylösnousemukseen...  ja siitä epäuskosta Paavali heitä nuhteli.


Se "asennevika" onkin oikeasti jotain pahempaa, se on epäuskon synti, joka on pantava pois!

"...pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen..."  Hebr.12:1-2

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Herran sanan mukaan

Sain tänä aamuna jostakin mieleeni nuo sanat: "Herran sanan mukaan." Kuvittelin, että se oli vaikkapa Marian ja enkelin kohtaamisesta peräisin. Ei ollut. Laitoin Koivuniemen raamattuhakuun nuo sanat ja niillä löytyi jakeita useampiakin ja kaikki olivat vanhasta testamentista. Niitä jakeita kun katselin, saattoi hyvin todeta, että hyvin erilaisia asioita oli tapahtunut "Herran sanan mukaan". Jotkut olivat ihmisiä ilahduttaneita, toiset taas ihmisen kannalta ikäviä.

Ensimmäinen näin mainittu asia oli lepopäivä:  "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan; huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti..." 2. Moos. 16:23

Sieltä löytyi myös Mooseksen kuolema, Elia joka meni Keritin purolle, ehtymättömät jauhot ja öljy, ja monia muita isoja ja pienempiä asioita; mm. yksi ostettu vyökin ja eräs sotajoukko, joka kääntyy takaisin toteuttamatta aikomuksiaan. Tästä näet löytämäni jakeet: Koivuniemen raamattuhaku/Herran sanan mukaan.

Mikä meitäkin kohtaa, isot tai pienet asiat, iloiset tai ikävät, tapahtuu Herran suunnitelman mukaan. Mikään ei ole sattumaa, vaan osa suurta suunnitelmaa. Jokainen pieni yksityiskohtakin tarkkaan harkittu. Kaikki värit käytössä tässä suunnitelmassa.

Siunattua päivää sinulle!

torstai 20. huhtikuuta 2017

Yhtä varmasti kuin talven jälkeen tulee kesä

70-luvulla saattoi usein nähdä vaikkapa sähköpylvääseen kiinnitetyn julisteen, jossa luki: "Jeesus tulee, oletko valmis?" Nyt sellaisia ei juurikaan näe. Vaikka asia on nyt aivan yhtä ajankohtainen ja lähempänä kuin silloin. Ihmiset sanovat tänäänkin:  "Onhan noita maailmanlopun ennustajia ollut..." Eipä meidän käsketty mitään päivämääriä laskeskellakaan, mutta ajan merkkejä seurata kylläkin.


"Ja ennnen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: 'Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois,  kaikki pysynyt, niin kuin se on ollut luomakunnan alusta'.... Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä,  vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen." 2. Piet. 3:4,9


Jeesus itse sanoi tulevansa takaisin ja se asia tuodaan Raamatussa esiin monessa  muussakin kohtaa.

"Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh. 14:3

"Ja kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: 'Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." Apt. 1:10-11

"Mutta  me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 1 Tess. 4:13-18

"Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessaan. Totisesti, amen." Ilm. 1:7

"Minä olen A ja O', sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias." Ilm. 1:8

"Vihollisista viimeisenä
kukistetaan kuolema."
1 Kor. 15:26

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ylistetty olkoon Herra

"Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta." Ps 35:27

 
Kiitos kaikesta mitä olet meille antanut. Mitään emme ole omalla hyvyydellämme tai ansioillamme saaneet, vaan kaikki mitä meillä on, on sinun antamaasi lahjaa. Kiitos, että taas tänäänkin pidät meistä huolen. Emme tiedä millainen päivä tästä tulee, mitä se tarkalleen sisällään pitää, mutta sinä sen tiedät. 

Kiitos, että olet kanssamme joka hetki!

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Salattu Jumalan viisaus

"Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen ja viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.


Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne
 tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen,
 ja hänet ristiinnaulittuna.

 Ja ollessani teidän tykönänne
 minä olin heikkouden vallassa
 ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
 ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja,
 vaan Hengen ja voiman osoittamista,
 ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, 
vaan Jumalan voimaan.

Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet - vaan, niinkuin kirjoitettu on:

'mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut,
 mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut
 ja minkä Jumala on valmistanut
 niille, jotka häntä rakastavat'.

Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.

Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä,
 vaan sen Hengen, joka on Jumalasta,
 että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; 
ja siitä me myös puhumme, 
emme inhimillisen viisaauden opettamilla sanoilla, 
vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. 

Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: 'kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?' Mutta meillä on Kristuksen mieli."

 1. Korittolaiskirje luku 2

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Muistatko Elisan henkiin herättämän pojan?

Eliakin  teki sellaisen ihmeen, mutta nyt on puhe Elisan tuttavaperheen tapahtumista. Tapahtuipa sille perheelle muutakin ihmeellistä. Profeetta Elisalla oli siis Suunem-nimisessä paikassa tuttu pariskunta. Vaimo oli alunalkaen kutsunut Elisan heille syömään ja aina kun Elisa sattui kulkemaan siellä päin, hän poikkesi taloon. Sitten vaimo ehdotti miehelleen, että tuolle hänen nähdäkseen Jumalan pyhälle miehelle muurautettaisiin oikein oma, pieni huone talon yläkertaan. Sinne sitten laitettaisiin sänky, pöytä, tuoli ja lamppu, että profeetta voisi aina heillä käydessään  vetäytyä sinne. Niin sitten tehtiinkin.

Erään kerran Elisa taas tuli ja hän oikaisi itsensä sängylle. Hän oli varmaan kovin hyvillään tästä vartavasten hänelle tehdystä lepopaikasta. Hän nimittäin kutsui palvelijansa Geehasin ja käski tätä kutsumaan vaimon puhuteltavakseen. Elisa arvosti kovin sitä vaivannäköä, joka hänen puolestaan oli tehty ja hän halusi kysyä vaimolta, voisiko hän nyt puolestaan tehdä jotain tuon vaimon hyväksi? Olisiko vaimolla vaikkapa jotain asiaa esitettäväksi kuninkaalle tai sotapäällikölle? Eipä ollut mitään sellaista, koska ihan oman heimonsa keskellä rauhassa asuivat. No, sitten Elisa palvelijansa kanssa mietti, että mitähän heidän hyväkseen olisi mahdollista tehdä. Sittenpä Elisan palvelija Geehasi keksi: Heillä ei ole poikaa. Elisa käski jälleen kutsua vaimon eteensä ja ilmoitti tälle, että tulevana vuonna tähän samaan aikaan vaimolla olisi poika sylisssään! Nainen ei tohtinut uskoa moista. Hän sanoikin sen ääneen. Mutta niinpä vain kuitenkin kävi, että tuo vaimo synnytti pojan, juuri silloin kuin Elisa oli ennustanutkin!

Kuvituksena joskus tekemäni Elian matkassa -peli.
 
Vuosia kului ja tuo poika kasvoi isommaksi,  eräänä päivänä hän meni isänsä luo, joka oli pellolla leikkuuväen kanssa. Pojan päätä särki kovasti ja hän valitti sitä isälleen. Isä käski palvelijan kantaa pojan kotiin äitinsä luo. Poika oli kovin sairas, sillä poika istui äitinsä sylissä keskipäivään asti ja kuoli siihen äitinsä syliin. Äiti kantoi poikansa yläkertaan profeetan huoneeseen ja laski poikansa profeetan sängylle. Sitten hän lähetti miehelleen sanan, että hän tarvitsee nyt aasin, sillä hänen pitää lähteä käymään profeetan luona. Asiaa hän ei kertonut ja hänen miehensä ihmetteli, että miksi nainen sinne nyt lähtee, kun ei ole mikään juhla-aikakaan? Vaimo vain käski miehen olla huolehtimatta. Sitten nainen lähti palvelijan kanssa nopeasti matkaan.
He tulivat sitten Elisan asuinpaikkaan Karmel-vuoren juurelle. Elisa näki hänet jo kaukaa ja käski palvelijansa Geehasin rientää häntä vastaan kysymään, että oliko heillä ja pojalla kaikki hyvin? Nainen vastasi palvelijalle vain, että hyvin on, ja riensi eteenpäin. Elisan luo tultuaan nainen  kumartui ja tarttui Elisan jalkoihin ahdistuksissaan. Geehasi aikoi ajaa hänet pois siitä, mutta profeetta näki, että nyt oli naisella jokin suuri hätä, jota Jumala ei vielä ollut ilmoittanut hänelle. Silloin nainen sai kysytyksi, että oliko hän pyytänyt saamaansa poikaa... Silloin Elisa käsitti. Hän käski Geehasin kiireesti lähteä, pysähtelemättä ja ketään tervehtimättä kulkea ja mennä pojan kotiin ja siellä asettaa Elisan sauva pojan kasvoille. Mutta nainen ei suostunut ilman Elisaa lähtemään ja niin Elisakin lähti matkaan.
Geehasi oli jo edeltä mennyt ja tehnyt saamansa ohjeen mukaan. Mitään ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Sitten tuli Elisa paikalle ja hän halusi jäädä huoneeseen kuolleen kanssa kahden. Sitten hän kumartui pojan ylle; silmät silmien päälle ja kädet käsien päälle ja pojan ruumis lämpeni. Sitten Elisa käveli hetken huoneessa ja kumartui uudestaan pojan ylle. Nyt poika aivasti seitsemän kertaa ja heräsi! Vaimo lankesi ilosta profeetan jalkoihin, otti poikansa ja meni ulos. Voi vain kuvitella, mitä he kaikki tunsivat kaiken tapahtuneen jälkeen - isäkin, jolle asioiden kulku sitten selvisi...

Sitten tuli aika, että Elisa  kehotti perhettä muuttamaan, ihan mihin tahansa haluaisivatkin asettua, sillä oli tulossa seitsemän vuoden nälänhätä. Perhe otti todesta luotettavaksi tietämänsä profeetan neuvon ja jättivät kotinsa ja omaisuutensa muuttaessaan filistealaisten maahan. Kun seitseman vuotta oli kulunut, palasivat he takaisin. Vaimo meni kuninkaan puheille, jotta voisi saada takaisin talonsa ja peltonsa. Kuinka ollakaan, juuri silloin "sattui" olemaan kuninkaan puheilla Elisan palvelija Geehasi, jonka piti kuninkaalle selostaa Elisan tekemiä ihmeellisiä asioita. Geehasi oli juuri kertonut kuninkaalle, kuinka Elisa herätti kuolleen pojan henkiin ja juuri silloin tuon pojan äiti tuli sinne anomaan omaisuuksiaan takaisin! Ei varmasti sattuma ollut. Niin pojan äiti sai vielä itse selostaa  kuninkaalle nämä ihmeelliset asiat.  Ja ne kuultuaan kuningas määräsi erään hovimiehen naisen matkaan varmistamaan, että nainen saisi kaiken ennen omistamansa jälleen takaisin. Vaimon käskettiin  saada takaisin jopa pellon sadot siltä ajalta, jotka hän oli ollut poissa!

Ihmeellinen on Herra!

Nämä kertomukset löytyvät Raamatusta 2. Kuningasten kirjasta: luku 4:8-37 ja luvusta 8 jakeet 1-6.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Mitä siinä oikein tapahtui?

Ne olivat ymmällä joiden olisi pitänyt tietää, sillä olihan siitä ollut puhetta aiemmin. Ne taas tajusivat jotain oleellista, joiden ei pitänyt siitä mitään tietää...

Niihin, jotka tajusivat jotain, kuului kuolemantuomion saanut pahantekijä! Hän kärsi rangaistusta, jonka myönsi syystä saaneensa. Silti hänellä oli silmää nähdä, kuka oli se, joka hänen vierellään kärsi: se oli Hän, joka ei omasta syystään kärsinyt ja jolla oli taivaallinen valta ja voima... siltikin vaikka he molemmat nyt riippuivat rinnakkain siinä omilla risteillään kärsimystensä keskellä. Hän uskalsi ja jaksoi pyytää:  "Jeesus, muista minua kun tulet valtakuntaasi!" Ja sen pyynnön tuo vierellä riippuva Jumalan Poika otti mielellään vastaan!

Toinen tarkkanäköinen oli roomalainen sotilas, sadanpäällikkö. Kun "Jeesus huusi kovalla äänellä ja sanoi: 'Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.' ja sitten kuoli, oli tuo sadanpäällikkö sen näkemässä. Hänestä sanotaan, että "kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: "Todellakin, tämä oli vanhurskas mies."

Näiden sijaan ne, jotka olivat kirjoituksia tutkineet, olivat oikein kirjoitusten asiantuntijoita, eivät Jeesusta tunnistaneet. He takertuivat mm.  siihen yksinkertaiseen asiaan, että Jeesuksen sanottiin olevan Galileasta kotoisin. Ja he tuumivat: "Tutki ja näe, ettei galileasta nouse profeettaa." Olisivat tutkineet itse enemmän... sillä he tiesivät, että sen tulevan piti tuleman Beetlehemistä ja siellä Jeesus juuri oli syntynyt, vaikka ei siellä enää aikuisena asunutkaan. Heille Jeesus ei ollut edes profeetta, saati sitten jotain paljon enemmän...

Jopa Jeesuksen opetuslapset, jotka olivat kulkeneet hänen kanssaan, kuulleet ja nähneet kaikenlaista ihmeellistä, ja joille Jeesus oli jopa ilmoittanut mitä tulee tapahtumaan, eivät käsittäneet asiaa, sen kohdatessaan. Kun kaksi heistä oli Jeesuksen kuoleman jälkeen matkalla Emmauksen kylään, he miettivät päänsä puhki kaikkea tapahtunutta. Heidän seuraansa ilmestyi kolmas mies, jolle he selittivät tapahtuneita ja sitten tuumasivat: "Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava..." He toivoivat, menneessä aikamuodossa! Heidän toivonsa lie mennyt, vaikka olivatkin hämmentyneitä kuulemistaan jutuista, että Jeesus ei enää ollutkaan haudassa. No, vieraan piti selittää heille kaikki mitä oli tästä asiasta ennustettu ja hän sanoi: "Oi, te ymmärtämättömät ja sydämeltänne hitaat uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet."  Ja nämä kaksi kulkijaa saivat aiheen vielä sinä iltana myöhemmin tuumia keskenään: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" Heidän silmänsä ja sydämensä avautui näkemään ja kuulemaan oikein vasta silloin, kun kolmas kulkija, Jeesus itse, tarjosi heille jälleen ehtoollista; leipää ja viiniä.

Siunattua pitkäperjantaita sinulle!

---


Tämän tekstin raamattulainaukset: Luuk. 23:42, 46-47, Joh. 7:52, Luuk, 24:21, 25, 32

Nämä mainitut jakeet ovat  vaihteeksi vanhasta Raamatusta vuodelta 1927, jossa
"Vanha Testamentti vuonna 1861 asetetun raamatunkäännöskomitean suomennoksen perusteella kielellisesti muodostettuna" "Uusi Testamentti suomennoksena, jonka seitsemäs yleinen vuonna 1913 pidetty Kirkolliskokous on päättänyt ottaa toistaiseksi vanhan käännöksen ohellea väliaikaisesti käyttöön."

torstai 13. huhtikuuta 2017

Uudeksi tehdään kaikki

"Ja valtaistuimella istuva sanoi:
 'Katso, uudeksi minä teen kaikki.'
 Ja hän sanoi:
 'Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." 
Ilm. 21:5


Vanhan korjaaminen ei ole sama kuin uuden tekeminen. Kerran Hän tekee kaiken aivan uudeksi ja kaikki jo moneen kertaan korjattu, paikattu, parsittu ja repaleinen saa mennä. Silloin kaikki vajaa lakkaa, vangitut ovat vapaita ja sairaat terveitä; kaikki synnin kahleet poissa.  "Uudeksi minä teen kaikki." Ja ne sanat ovat "vakaat ja todet."


maanantai 10. huhtikuuta 2017

Usko ainoastaan!

"Älä pelkää, usko ainoastaan." Mark. 5:36

"Kysymys Kristuksen avun mahdollisuuksista ja hänen auttamishalustaan on polttava siellä, missä ollaan riippuvaisia Herrasta. On yritetty saada apua muualta; nyt on täytynyt suunnata mieli Herraan. Epäuskoinen, s.o. jumalaton, ei turvaa Herraan. Sen tekee vain jumalaapelkääväinen. Mutta hänenkin tiensä tukkijana on epäilys. Epäilys on vaarallinen. Se voi syöstä ihmisen paatumukseen. Mutta epäilys on myös luonnollinen. Epäilijän osaveljinä ovat Raamatussa Natanael ja Tuomas; taisipa epäilyksen koulussa olla synagoogan esimies Jairuskin, jolle Kristus yllemerkityt sanat lausui. Raamatun epäilijöitä Herra ei sysännyt luotaan, vaan auttoi heidät uskonelämään. Älä sentähden tuomitse itseäsi, jos tarvot
epäilyksen suossa.

Usko särkee epäilyksen vallan. Hätäinen ikävöi Herran apua ja armoa. Tunnossa on poltto, joka ei anna rauhaa. Se ajaa etsimään Kristusta. Sentähden hätäinen nähdään sanan ääressä. Sentähden hän ottaa seurassa keskustelun aiheeksi pelastumisen. Moni hätäinen on kuluttanut aikaa Raamatun ääressä pelolla ja vavistuksella etsien sitä sanaa, joka tuo avun, Toinen on kulkenut monet askeleet vain siksi, että saisi Herran koulussa olevalta kuulla Kristuksen armoäänen, koska epäilys on sulkenut Pyhän kirjan. Usko tekee ihmisestä janoisen. Hän on kuin kuiva maa, joka särpii siihen tulevan kosteuden. Usko ei voi tehdä tyhjäksi Herran sanaa. Se pitää siitä kiinni, vaikka se olisi aivan käsittämätön. Jairuskin asteli Herran seurassa varmana siitä, että Jeesuksella on vielä apu hänellekin. Apu tuli.

Usko pitää mahdottomat mahdollisina, ja toivottomuuksissa se on toivorikas.
Siinä on uskon salaisuus.

Säilytä sinä se sana, jonka olet Herralta saanut. Se muuttaa sinunkin mahdottomuutesi mahdolliseksi."

Kirjasta Taluta tielläs/teksti huhtikuun 10. päivälle Virtaniemi Pentti. Virreksi oli merkitty 171:5 ja se on vanhasta virsikirjasta, koska kirjakin on vuodelta 1944.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Sanallaan tyynnytti myrskyn

"Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi."

"Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"


   "Vaikene, ole hiljaa!"

"Niin tuuli asettui ja tuli aivan tyven."

Mark. 4 jakeista 37-39

---
Hän joka silloin sanallaan tyynnytti myrskyn, on yhtä voimallinen tänäänkin. Hetkessä Hän voi tyynnyttää meidänkin elämämme myrskyt, ovat ne millaisia tahansa. Mutta vaikka vielä myrskyäisi, vaikka "venhe jo täyttyisi",  on Hän mukana myrskyssä tälläkin kertaa. Hän sanoo sanansa kun aika on!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kaikki koituu parhaaksemme

"Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja hän on suunnitelmiensa mukaisesti kutsunut omikseen." Room. 8:28 (uudempi käännös)


"Kaikki koituu parhaaksemme. On helppo uskoa tämä lupaus, silloin kun elämässä on vain pieniä ja jokapäiväisiä murheita. Uskommeko, että tämä lupaus pitää myös silloin paikkansa, kun kohtaamme vakavia sairauksia, murheita, kuolemaa tai lankeemuksia? Voivatko tämänkaltaiset vastoinkäymiset todella vaikuttaa uskovan ihmisen parhaaksi? - On vain sanaan turvaten uskottava tuntematta ja luotettava kokematta. Eletttävä uskossa, ei näkemisessä. Ja kerran, kun kaikki piilossa ollut tulee ilmi, salatut aukeavat, voimme vain ylistää Jumalaa hänen ihmeellisestä viisaudestaan ja rakkaudestaan.

 Näemme, että hän hoiti tiellä
 - ei vain hyvinä aikoina, 
vaan koko matkan."

Tekstit kirjasta Joka päivä Jumalan kämmenellä/ Juha Vähäsarja

---
"Uskottava tuntematta ja luotettava kokeamatta" - se on vaikea opeteltava! Kun otin aamulla tekstin lukeakseni luulin lukevani tälle päivälle tarkoitettua tekstiä. Jonkin ajan päästä huomasin, että olinkin lukenut sen  "väärän" kuukauden kohdalta. Mutta ehkäpä "väärä" olikin nyt oikea. Ainakin itselleni on tarpeen juuri näinä aikoina tuo muistutus, että "kaikki koituu parhaaksemme", nekin asiat joita en haluaisi osalleni ottaa.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Jotka HÄNEEN katsovat

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu." Ps 34:6

"Näihin sanoihin sisältyy rohkean, onnellisen, voittoisan elämän salaisuus: He katsovat häneen. Muuta iloon ei tarvita. Sillä siinä katseessa on uskoa ja usko on ilon äiti. 'Jotka häneen katsovat säteilevät iloa'. Sitäkin enemmän me, jotka elämme uuden liiton aikaa. Kristityn vapautuminen johtuu Kristukseen suunnatusta uskonkatseesta. Katsellessamme maailmaa ja ihmisiä me tulemme aroiksi tai maallisiksi tai hajamielisiksi. Jos katsomme itseemme, huomaamme, kuinka joka asiassa vedämme lyhyen korren. Kaikki on meissä syntistä ja puutteellista. Mutta katsoessamme häneen me ilahdumme, jopa "säteilemme iloa". Sillä hänessä meillä on kaikki, mitä tarvitsemme ajaksi ja iäisyydeksi, eivätkä kasvomme "häpeästä punastu".

Fredrik Wislöff kirjassaan Voimallinen on hänen armonsa

 ---
Anna Jeesus uudet "uskon lasit" katsoakseni Sinuun, sillä entisillä näen kovin huonosti!


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Toivo

"Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo." Room.15:13 (uudempi käännös)

"... toivo on Pyhän Hengen keskeisimpiä lahjoja. Se on uskon sisar, joka kannattelee meitä sellaisina hetkinä, kun kaikki muuttuu hämäräksi tai pimeäksi. Toivo rohkaisee luottamaan Herran läsnäoloon, vaikka sitä ei voisi kokea. Toivo pitää Jumalan lupauksia luotettavina ja myös itseä koskevina, vaikka usko olisi heikko. Toivo on Raamatun mukaan elämän ankkuri, joka ulottuu ajan rajan toiselle puolelle..."

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa