sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Meidän kipumme kannettiin ristille

"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet." Jes. 53:3



"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jes. 53:4-5

Meidän kipumme... Olkoon se sitten minkälaatuista tahansa; muille näkyvää, tai sellaista, jota eivät muut tiedä. Sen kivun, kaikkine seurauksineen, Hän kantoi.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Merkittyä reittiä pitkin

Jos matkallamme näemme jonkun joutuneen johonkin onnettomuuteen, hätään ja murheeseen; "merihätään", saatamme pelästyä itsekin.  Emmehän sen tähden poikkea merkityltä reitiltä?  Auttaa saamme ja pitäisikin niin tehdä, mutta matkamme pitäisi jatkua sitä reittiä pitkin, joka meille on merkitty. Samoin on asia, jos itseämme onnettomuus kohtaa. Silloin saattaa matka keskeytyä ja olemme toisten avun tarpeessa, mutta heti kun voi, matka jatkuu niillä voimin, mitä meillä on. Emme voi jäädä pimeälle merelle, vaan satamaa kohti meidän on pyrittävä. Ja edelleen sitä merkittyä reittiä kulkea.




"Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." 2 Piet. 1:19


Me ihmiset olemme kummallisia. Heti kun tapahtuu jotain ikävää itsellemme, tai vaikkapa jonkin toisen näemme joutuneen onnettomien asioiden kohteeksi, alamme syytellä ja epäillä Jumalaa. Silloinhan teemme Jumalan valehtelijaksi, sillä hänhän on sanonut iankaikkisella rakkaudella rakastavansa meitä ja vetävänsä meitä puoleensa armosta... (Jer. 31:3). Ne valheen jäljet vain ovatkin meissä itsessämme, ne arvet, haavat ja ruvet, jotka joka aika muistuttavat kipeydellään, että elämme syntiin langenneessa maailmassa. Mutta emme saisi unohtaa, että teemme matkaa kotiin.  Haavamme hoidetaan.

---
Tästä näet koko luvun Jeremia 31/Koivuniemen Raamattuhaku.

"Iankaikkisella rakkaudella..."

torstai 16. marraskuuta 2017

Sovitettuina



"Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan,
 meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka  ei ole käsin tehty."
 2 Kor. 5:1

"Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina,
 koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän,
 on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi."
 2 Kor. 5:4-5

"Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa 
Kristuksen kautta 
ja antanut meille sovituksen viran. 
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa 
eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." 
2 Kor. 5:18-19

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Hän ainoastaan voi sen tehdä

Luin jokin aamu sitten hartauskirjasta jakeen: "Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17 (v. 1992 kännös)


Tuossa jakeessa kaksikin kohtaa ilahdutti minua.  Jotenkin tuo kuilu pisti silmääni ja ajattelin, että kuilusta (olkoon millainen tahansa) onkin ihan mahdoton päästä pois omin voimin. Siihen tarvitaan joku auttamaan. Ja meidät auttaa sieltä Herra!

Toinen ilahduttanut huomio oli, tuo "selkäsi taakse". Tuli ihan mieleen, että Hän tulee, näkee ja ottaa käteensä sen syntimme - ja sitten heittää sen pois - selkänsä taakse. Sitä ei sitten tarvitse enää ajatella - anteeksiannettua.

---

Vanhempi käännös (1933/1938) sanoo tuon jakeen näin: "Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: Sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Jes. 38:17

Uusi Tie- lehdeltä saatu Raamattu "Jumalan kansan Pyhä Raamattu" sanoo jakeen melkein samoin: "Onneksi muuttui minulle katkera murhe. Sinä rakastit minun sieluani, nostit sen turmion* kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taakse." Jes. 38:17

*Alaviitteessa sen (turmion) sanotaan tarkoittavan hautaa, koska Herralle otollisen Hiskian (josta luvussa kerrotaan) ei tarvinnut pelätä kadotukseen joutumista.


perjantai 10. marraskuuta 2017

Häntä ei ajettu pois

Nainen katseli katua pitkin kulkevaa väkijoukkoa. Se tuli häntä kohti. Sen etunenässä näkyi tulevan eräs, jonka hän tunsi; eräs, joka ei hänen puoleensa katsoisikaan. Mutta kuka oli tuo toinen? Heidän tultuaan lähemmäksi, nainen tajusi, että tuo toinen nyt varmaan oli se, josta hän oli kuullut puhuttavan, se erikoinen mies. Mikähän hän oikein oli miehiään.

Väkijoukko oli nyt melkein naisen kohdalla. Tuo tuttu kaupungin silmäätekevä marssi hänen ohitseen vilkaisemattakaan häneen, kuten hän oli arvannutkin. Näyttipä vielä, että tuo olisi kiirehtinyt askeleitaan hänen kohdallaan.  Mutta tuo toinen, kääntyi katsomaan häntä. Ja millainen katse se olikaan! Sellaista hän ei ollut nähnyt ennen. Siinä ei ollut halveksuntaa, eikä myöskään himoa, jota hän oli tottunut miesten katseesta usein näkemään. Tämä oli aivan jotain muuta. Se katse oli lempeä, tuntui ikäänkuin porautuvan hänen sielunsa syvyyksiin. Ja mikä ihmeellisintä, hän tunsi, että häntä rakastettiin!

Nainen jäi hämmentyneenä seisomaan paikoilleen, kun väkijoukko marssi hänen ohitseen. Nyt hän ei enää huomioinut muita katseita, joita häneen luotiin. Millainen mies tuo oli? Voi, kunpa hän voisi puhutella tuota miestä, kuulla hänen ääntään ja nähdä vielä hänen kasvojaan. Mihin tuo mies oli menossa? Hänhän kulki sen hänen tuntemansa kaupunkilaisen kanssa. Ja nainen päätti lähteä  seuraamaan väkijoukkoa nähdäkseen mihin he menivät. Simonin talo. Sinnehän he menivät. Olisihan tuo pitänyt arvata.

Yht'äkkiä naiselle tuli mieleen juuri ostamansa kallis hajuvoidepullo. Hän käänteli sitä kädessään. Hänhän oli aikonut... ei, mutta nyt hän keksi! Hän katseli kuinka taloon syömään kutsutut kävelivät sisään. Hän liittyi sydän pamppaillen viimeisten joukkoon. Ajettaisiinko hänet pois. Kaikilla tuntui olevan niin kiire, ettei juuri kukaan kiinnittänyt häneen enempää huomiota. Heidän huomionsa oli siinä miehessä, jonka hänkin halusi nähdä.  Ihmiset siirtyivät aterioimaan, mutta nainen jäi seisomaan hetkeksi ovenpielen pimentoihin, olihan siinä muitakin katselijoita.

Kun ateriointi oli jo alkanut, nainen päätti rohkaista mielensä ja syöksyi nopeasti, mutta peloissaan tuon ihmeellisen miehen jalkojen ääreen. Hän näki miehen pölyiset jalat ja kosketti niitä. Nehän tarvitsisivat pesua. Mies ei ajanut häntä pois, kun katsoi kuka hänen jalkoihinsa koski. Saman lempeän katseen hän näki miehen silmistä jälleen. Nainen alkoi itkeä. Hän ei oikeastaan käsittänyt sitä, mutta itku vain tuli. Siitä tipahteli kyyneleitä miehen jaloille, joita nainen pyyhki ensin kädellään. Lopulta hän itki niin paljon, että hän pyyhki jalkoja jo hiuksillaan. Hän tunsi jotain uutta sydämessään, kaipausta saada syntinsä anteeksi.


Nainen ei välittänyt keskustelusta, jota  pöydässä käytiin. Mies kääntyi puhumaan Simonille jotain, mutta nainen oli niin suurten tunteiden vallassa,  ettei hän ensin kuunnellut sitä mitä Simonille puhuttiin. Ei hän myöskään välittänyt paheksuvista katseista, joita häneen luotiin. Hän kuuli lähinnä oman sydämensä kaipauksen. Se suorastaan huusi. Hänen syntinsä olivat niin suuret! Kunpa ne voisi saada pois... niinkuin tuo lika näistä miehen jaloista. Hän suuteli nyt noita jalkoja ja alkoi voidella niitä sillä voiteella, jonka hänen mukanaan  oli.

Yht'äkkiä hän kuuli, että mies puhui hänestä talon isännälle.  Nainen käänsi katseensa miehen jaloista,  ja näki, että mies katsoi suoraan häneen. Nainen kuuli miehen sanovan juuri hänelle: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut." Tuo mies, Jeesus, puhui sen hänelle! Voiko se olla totta, että hänen syntinsä pyyhittäisiin pois? Jos se oli totta, se oli ihmeellistä. Hänen näitä ajatellessaan, hän kuuli vielä Jeesuksen äänen lausuvan hänelle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

Mene rauhaan! Nyt naisen sydämessä alkoi soida ihmeellinen ylistyslaulu. Se oli vapahdetun kiitoslaulu!


Sama Jeesus Hän on edelleenkin. Ei Hän aja pois sitä, joka hänen puoleensa kaipaa.


--
Kertomus löytyy Raamatusta kohdasta:
Luukas 7:36-50.




tiistai 7. marraskuuta 2017

He palasivat aina takaisin

Aabraham kutsuttiin lähtemään. Hän lähti tietämättä minne oli tuleva, mutta hän totteli, koska Jumala oli häntä kutsunut. Hän tuli maahan, jonka Jumala oli luvannut hänelle ja hänen jälkeläisilleen.
Mutta sitten tuli nälänhätä, joka pakotti  hänet lähtemään Egyptiin runsaampien ruokavarojen ääreen. Hän palasi sieltä kuitenkin takaisin; siihen maahan, jonka Jumala oli hänelle luvannut. Hänen poikansa Iisak asui tuossa maassa perheensä kanssa, samoin Jaakob, pojanpoika, suuren perheensä kanssa. Hänkin joutui Egyptiin onnettomien olosuhteiden seurauksena, mutta iloiten hän sai muukalaisuutensa maahan saapua, sillä hän tapasi siellä kadonneen poikansa.

Sinne he jäivät silloin asumaan pitkäksi aikaa. Mutta tuli aika, jolloin heidän oli palattava. Heidän, joista oli tuona aikana tullut suuri kansa. Faarao ei tahtonut päästää heitä. Lopulta hänen oli pakko. Kansan vaellus erämaassa kotimaataan kohti oli hyvin rankka, ja se olikin jo uusi sukupolvi, joka vihdoin kotimaahan pääsi. Siellä monet vastukset heitä myös odottivat, mutta nyt he kuitenkin olivat kotonaan; Jumalan heille lupaamassa maassa, isiensä maassa.

Aika kului ja he unohtivat  keltä kaiken olivat saaneet. Jumala salli valloittajien tulla heidän maahansa. Kansa siirrettiin pakkosiirtolaisuuteen muille maille. Paljon myöhemmin heille annettiin mahdollisuus palata rakentamaan isiensä kaupunkia. Ja niin jotkut heistä palasivatkin sitä tekemään, ahkeroiden jälleen monien vastusten keskellä. Sotia ja valloitettuna olemista oli kansalla yhtenään. Sitten heidät karkoitettiin hyvin pitkäksi aikaa maastaan. Heidän muistonsakin tuossa heidän isiensä maassa haluttiin hävittää.

Mutta kävikö niin? Jos ihmiset heidät unohtivatkin, Herra itse ei heitä unohtanut, vaikka olikin sallinut tuon kaiken tälle kansalle tapahtua. Kuka olisi uskonut, että parintuhannen vuoden jälkeen maa alkaisi jälleen viheriöidä? Maa, kansa, joka oli yritetty perin juurin hävittää? Mutta niin vain tapahtui, koska Jumala niin oli käskenyt! Kamalat tapahtumat johtivatkin siihen, että tuo kansa sai jälleen isiensä maan. Nytkään sitä ei sille monet haluaisi suoda ja punotaaan juonia sitä vastaan monin tavoin. Sinne kansa kuitenkin on palannut ja siellä se pysyy, vaikka vaikeaa välillä onkin. Näin tapahtuu, koska Jumala on niin määrännyt.

He palasivat aina takaisin, koska Jumala oli niin päättänyt.
Minkä Jumala on päättänyt, sitä ei mikään mahti maailmassa muuta.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Levottomana

Herättyäni olivat ajatukseni jotenkin levottomat. Niihin mietteisiini tuli mieleeni tämä jae:

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton?
Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta." Ps 42:6


Ylösnoustuani silmäilin psalmeja hakeakseni tuota jaetta. Sitä etsiessäni huomioni kiinnittyi näihinkin:

"Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa." Ps 18:7

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa." Ps 69:33-34

"Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti." Ps 48:15


Psalmissa 18 oli ennen kirjoittamaani jaetta 7, yhtymäkohtaa  tuohon ylle kirjoittamaani psalmin 48 jakeeseen: "Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut." Ps 18:5-6

Hän johdattaa loppuun asti!       





lauantai 4. marraskuuta 2017

Kokonansa totuus

"...Herra, virvoita minua armosi jälkeen.
Sinun sanasi on kokonansa totuus..."  Ps. 119:159-160

Silmäni osuivat aamusella näihin jakeisiin. On ihanaa saada virvoitusta Hänen armostaan. Se
virvoitus voi olla niin monenlaista, juuri sellaista, kuin kukakin sinä hetkenä tarvitsee.

Tuo toisen jakeen alku jäi myös mieleen, "kokonansa totuus." Se onkin hyvä pitää mielessä. Jumalan Sana ei ole mikään osatotuus, vaikka meillä onkin usein taipumus tehdä siitä sellaista. Tämä aikakin on nyt sellainen, että yhä enemmän sanotaan erinäisistä asioista, joista Jumala selvästi on sanottavansa sanonut ja ohjeensa antanut, että "Onko Jumala todellakin sanonut"* ja "Ette suinkaan..."*. Käärme, se "vanha kehno", pettää edelleen.

Mutta yhäkin on Jumalan Sana entisenlaisena voimassa ja on "kokonansa totuus."

---
*1 Moos. luku 3.



perjantai 3. marraskuuta 2017

Varhain aamulla

"Ja varhain aamulla,
kun vielä oli pimeä,
hän nousi, lähti ulos
ja meni autioon paikkaan;

ja siellä hän rukoili.

Mutta Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan,
riensivät hänen jälkeensä;

ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle:
   'Kaikki etsivät sinua'.

Ja hän sanoi heille:
   'Menkäämme muualle,                                           
                läheisiin kyliin,
että minä sielläkin saarnaisin,
sillä sitä varten minä olen tullut'.

Ja hän meni ja saarnasi
heidän synagoogissaan
koko Galileassa
ja ajoi ulos riivaajat.

Ja hänen tykönsä tuli pitalinen mies,
rukoili häntä,
polvistui ja sanoi hänelle:
    'Jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.'

Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi,
ja ojentaen kätensä
hän kosketti häntä
ja sanoi hänelle:
   'Minä tahdon; puhdistu."

Mark. 1:35-41



torstai 2. marraskuuta 2017

Milloin me näimme Sinut...

"Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä;
minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda;
minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
minä olin alaston, ja te vaatetitte minut;
minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa;
minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni."
Matt. 25:35-36

"Niin Kunigas vastaa ja sanoo heille:

'Totisesti minä sanon teille:
kaikki, mitä olette tehneet
yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni,
sen te olette tehneet minulle."
Matt. 25:40

Kunpa se ei jäisi tekemättä! Ei pitäisi sitä yhtäkään saatua "leiviskää" jättää tässäkään kohden käyttämättä. Ei minkään "tekosyyn" tähden... Niitähän on minulla vaikka kuinka: en nyt jouda, ei ole rahaa tarpeeksi, en osaa, en tykkää tästä tavasta auttaa...  jne. Ja sitten se  jääkin vallan tekemättä. Kunpa vain ei havaittaisi minun jättäneen tekemättä sen kaiken itse Herralle.... Sellaisella oli vakavat seuraukset.

Näistä kaikista voi lukea Matteuksen luvusta 25.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Pimeyteen loistaa suuri valo


"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; 
jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 
Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat 
sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan,
 niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 

 Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; 
ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät
 ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan.

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu,
 jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on:
 Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.

 Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä." Jes. 9:1-6

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Levottomuutemme lääke

Levottomuuteemme on olemassa lääke:

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1 Piet. 5:7

Ja tämäkin: "Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

Tälle on olemassa vahva "rinnakkaislääkekin": "Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö;  te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Luuk. 12:7

Yllättävän vaikea joskus ottaa näitä lääkkeitä. Nämähän on sellaisia "pitkäaikaislääkkeitä", joita kuitenkin on otettava säännöllisesti - ja varsinkin "oireiden" ilmaantuessa.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Kaikki minun tieni

"...kaikki minun tieni ovat sinulle tutut."  Ps 139:3


"...ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." 
Ps 139:4



Tänä aamuna sain mieleeni nämä jakeet, kun ajatukseni pyrkivät menemään huolissaan olemisen poluille. Tuokoot ne lohtua sinullekin.


Koko psalmin pääset lukamaan tästä: Psalmi 139/Koivuniemen raamattuhaku


keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Herra on keskellämme


Luin Jesajan lukua 12. Siinä oli kaiken muun hyvän ohessa myös tällainen jae:

"Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä." Jes. 12:6


Sitä ennen olin lukenut yhdestä hartauskirjasta jakeen:

"Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." 2 Moos. 14:14


Mielestäni nuo jakeet sopivat hyvin yhteen, vaikka ihan eri paikassa ovatkin. Onhan niissä samaa: Herra on keskellämme!

tiistai 24. lokakuuta 2017

Ei muuta nimeä


"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16

"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus." 1 Tim. 2:5

"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Apt. 4:12


Ei muuta nimeä, kuin Jeesus Kristus.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Arkista hommaa

"Sanokaa Arkippokselle: 'Muista hoitaa hyvin se tehtävä, jonka olet Herralta saanut."
                                                                                             Kol. 4:17  (v.1992 käännös)

Tuossa yllä Paavali muistutti Arkipposta hoitamaan hyvin hommansa. Jeesus kertoi joskus vertauksen palvelijoista, joille isäntä jakoi rahojaan matkalle lähtiessään: Luuk. 19:12-24. Enemmän saaneet saivat niitä syystä: he osasivat asioida niillä viisaasti. Se, joka vähiten sai, ei osannut kunnolla edes sitä vähää hoitaa. Sen isäntä oli jo varmasti hänestä huomannut aiemminkin, joten sen vuoksi hänelle ei paljon annettu.

Kun on  aihetta todeta itsestään, että  on "paha ja laiska palvelija",  on helppo ymmärtää, miksi ei ole saanut suurempia tehtäviä. Jos huonosti tulee hoidettua sekin vähä, mikä minulle on uskottu, kuinka minulle olisi voitu antaa suurempia?

Vaikka olisin saanut vähän, pitäisi se vähä hyvin hoitaa. Kaikki tekeminen tehdä,  kuin Herramme astuisi kohta ovesta sisään katsomaan, mitä olen puuhastellut. Kun huonosti toiminut palvelija huomaan olevani, voin vielä aloittaa uudelleen.

Ja onhan meillä sellainen Herra, joka meidän heikkoutemme tuntee!
Hän itse auttaa mielellään.

---
Olin juuri aamulla miettinyt sitä, kuinka kehnosti olen monia asioita tehnyt. Sitten tuli aamulukemisistani eteen tuo Paavalin sanoma muistutus. Näistä lähtökohdista tämä teksti. Tänäänkin ne pienet hommamme meitä odottavat...

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ei pelkkää unta

"Sillä minä virvoitan väsyneen sielun,  ja jokaisen nääntyvän sielun minä ravitsen." Jer. 31:25



"Siihen minä heräsin ja katselin, ja uneni oli minusta suloinen."
Jer. 31:26


Ja se ei ollut pelkkä uni.

torstai 19. lokakuuta 2017

Joka päivä - tänäänkin!

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. 
  
 

 Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." 
Ps. 68:20






---
Hän on läsnä arjessamme tänäänkin.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Hän lukee haavat ja kyyneleet

"Sillä näin sanoo Herra: 'Paha on sinun vammasi, kipeä on saamasi
 isku." Jer. 30:12


Paha voi vammamme olla, mutta lohdullinen on sana haavoittuneelle ja kipeälle:

"Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä 'hyljätty', 'se, josta kukaan ei välitä." Jer. 30:17


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Jumalan tutkimattomat tiet

"Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: 'Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta'? Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Minä olen iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton." Jes. 40:27-28

"Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra,
joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama." Jes. 41:4

"Kuka on sen alunpitäen ilmoittanut, että olisimme sen tienneet, ja edeltäpäin, niin että voisimme sanoa: 'Hän oli oikeassa'? Ei kukaan sitä ilmoittanut, ei kukaan sitä kuuluttanut, ei kukaan kuullut teiltä sanaakaan. Minä ensimmäisenä sanon Siionille: 'Katso, katso, siinä ne ovat!' ja annan Jerusalemille ilontuojan." Jes. 41:26-27


perjantai 13. lokakuuta 2017

Hän näkee enemmän

Jumala näkee meissä enemmän kuin muut...                                               

Jumala näki Mooseksen synnyttyä hänessä muutakin, kuin mitä toiset näkivät. Hänhän oli orjan lapsi, määrätty kuolemaan. Mutta Mooses pelastui, koska Jumala oli päättänyt niin. Hän sai sitten kasvatuksensa faaraon hovissa, kaukana tulevaisuudessa odottavaa tehtävää varten.

Mutta ensin Mooseksesta tuli mies, joka oli tappanut ihmisen... Pakenevassa Mooseksessakin Jumala näki enemmän. Jumala valmisteli häntä johonkin...

Mooseksella oli, paimentaessaan  erämaassa 40 vuotta lampaita, sauva. Sekin näytti tavalliselta, mutta siinäkin oli enemmän. Kun Jumala palavan pensaan äärellä kutsui Mooseksen tehtäväänsä, sauva muuttui käärmeeksi, kun Jumala käski niin. Myöhemminkin sauvasta oli moneen...

Jumala näkee meissäkin jotain, mitä muut eivät näe. Olemme yhä hengissä, koska Jumalalla on meille vielä jotain. Hän näkee meissä enemmän; enemmän kuin toiset, tai me itse.

---

Viime sunnuntain kokouksessa rukoushuoneella oli seurakuntamme pastorin R. Lomban puheessa jotain tästä aiheesta. Tässä siitä vapaasti muisteltuna.

torstai 12. lokakuuta 2017

Taivaallinen postikonttori

Siinä niitä oli, Taivaallisen postimestarin jalkojen juuressa, iso kasa paketteja. Hänen tehtäviinsä kuului avata ne, ja toimia sitten sen mukaan, miten paketin sisältö kulloinkin edellytti toimimaan. Siinä oli  kasassa näkyvissä muutama valtavan suuri paketti, jotka heti kiinnittivät huomiota. Sitten oli monta hyvin tavallisen oloista, joista jotkut olivat jopa narulla sidotut ympäriinsä ja olipa joissakin näkyvissä teippiäkin. Useimmat olivat ihan siististi paketoituina, laatikossa. Sellaisestahan sitä siisteimmän paketin saa. Mutta kyllä oli vielä ihan ruskeaan paperiinkin käärittyjä lähetyksiä, joista useat näyttivät hyvin epämääräisen muotoisiltakin. Olipa siellä matkalla repaleiseksikin menneitä paketteja. Monennäköistä merkintää oli myös pakettien kyljissä; mikä kiireellisenä pyydettiin toimittamaan, mikä pitämään katon alla, että kuivana sisältö pysyisi. Ja löytyipä siellä särkyvän merkkikin  jossakin laatikossa. Ja tuolla näkyi yksi, joka piti oleman tietty puoli ylöspäin. Postimestari käänteli hieman paketteja. Hän tutki tarkkaan mitä siinä kasassa oli. Ikäänkuin hänen silmänsä olisivat etsineet jotain. Ja niin hän etsikin. Hän noukki nyt isojen pakettien välistä sormiensa väliin pienenpienen paketin. Sellaisia olisi mahtunut hänen kämmenelleen useampiakin samalla kertaa. Postimestari mietti itsekseen, etteivät ihmiset hänen työtään useinkaan ymmärrä. Jotkut luulevat, että mitä näyttävämpi paketti, sen nopeammin se tulee avattua ja käsiteltyä. Miten väärin se luulo olikaan. Hän, Taivaallinen postimestari ei avannut hänelle lähetettyjä paketteja sillä perusteella. Hän avasi ne tärkeysjärjestyksessä paketin sisällön mukaan. Lähetyksiin oli yleensä kirjoitettu sen sisältö ja postimestarilla oli muutenkin tarkka vainu sen suhteen, mikä kulloinkin piti avata.  Nyt se oli tuo pieni, vaatimattoman näköinen paketti. Sen sisältökin oli pieni, mutta ei silti vähemmän tärkeä. Se, joka tuon oli lähettänyt, tuli saamaan  vastauslähetyksen postimestarin leimalla varustettuna.

---
Tällä kertomuksella on puutteensa. Tällä halusin kuitenkin sanoa, että Taivaallinen Isämme kuuntelee kaikenlaiset asiamme, ovat ne sitten valtavan isoja ja vaikeita, tai hyvinkin pieniä muihin verraten. Kenties joskus ne omat vaikeudet tuntuvat ihan "lillukanvarsiin" kompastelulta, mutta kyllä Hän nekin huomioi. Ei Häneltä jää näkemättä ja  huomioimatta mikään.


Omiin "lillukanvarsimietteisiini" näitä ajattelin, ja piirsin ensin kuvan. Sitten sanoilla samaa yritin sommitella. Kaikenkokoiset rukoukset huomioidaan, kaikenkokoiset asiat.






sunnuntai 8. lokakuuta 2017

"Jeesus sanoi hänelle..."

"...Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, 
niin sinä näkisit Jumalan kirkauden?"
 Joh. 11:40


Jeesus sanoi niin ihmiselle, joka sitä sanaa silloin tarvitsi. Minäkin  huomaan sitä aina silloin tällöin tarvitsevani.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, 
ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy."  
Hebr. 11:1

torstai 5. lokakuuta 2017

Siunauksen alla

"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
"Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni."
4 Moos. 6:24-27 (-92 käännös)


"...Herran siunaus on kuin verkko, joka heitetään suojaksi Jumalan omien ylle. Sen verkon läpi ei pääse mikään Taivaallisen Isän tietämättä ja sallimatta..." Juha Vähsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä


Mietin aamulla, mitä on siunaus? Kuin "tilauksesta" oli lukemassani Vähäsarjan kirjassakin tekstiä siitä, jota pätkä tuossa yllä. Jatkoin vielä hieman omiakin mietintöjäni: Jokainen meistä varmaan haluaisi olla siunattu. Toisista sanotaankin, että on ollut siunausta... (jos on vaikka rikas tai jotenkin menestynyt näkyvällä tavalla). Entä sitten me, jotka saatamme kokea, ettei meillä ole... ainakaan samalla tavoin, kuin mitä se usein käsitetään? Varmaa ainakin on, ettei sitä siunausta voi kukaan itse ottaa. Etsin  kohtia*, joissa sana siunaus esiintyy eri muodoissaan. Usein siunaukseen liittyikin silmin nähtävää menestystä. Mutta Jumala voi siunata erilaisin tavoin. Tässä on  erilainen:

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa" Ef. 1:3




Kohtia siunauksesta. Koivuniemen Raamattuhaku.
**(koko luvun voit nähdä tästä: Efesolaiskirje luku 1 ).



Siunatkoon sinua Herramme tänään,
sillä mitä sinä tarvitset!

tiistai 3. lokakuuta 2017

"Hänet nähdessään..."

"Jumala on katsonut kansansa puoleen." Luuk. 7:16



"Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: 
"Älä itke." Luuk. 7:13


Siinä oli kaksi joukkoa tulossa vastakkain. Toisessa vaelsi kaupunkia kohden Jeesus opetuslapsineen ja heidän kanssaan vaelsi "suuri kansanjoukko",  joka lienee ollut innoissaan kaikesta nähdystä ja kuullusta. Aivan toisenlainen joukko puolestaan tuli juuri ulos kaupungin portista. He olivat suuren surun vallassa. Jeesuksen katse pysähtyi siinä yhteen, siihen suurimman surun kantajaan; leskiäitiin, ainokaisensa menettäneeseen. Äitiin, jonka poika juuri makasi kuolleena siinä paareilla. "Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: 'Älä itke." Sitten Jeesus astui paarien luo ja kosketti niitä. Kantajat pysähtyivät. Uskoisin hiljaisuuden laskeutuneen ympärille viimeistään siinä vaiheessa. 

Sitten kuultiin Jeesuksen äänen lausuvan: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse." Ja hän nousi. Hän nousi istumaan ja alkoi puhua. Mitä hän sanoi, sitä ei meille ole kerrottu. Mutta tuo äiti, jota Jeesus armahti, sai sinä päivänä yllättäen suuren ilon; hän sai poikansa takaisin. Ja niin oli vastakkain tulleissa väkijoukoissa kaupungin porteilla suuri ilo kummallakin... Suurempi lie ollut sillä, joka äsken oli ollut kuolemansurun vallassa. Mutta sanotaan myös, että "heidät kaikki valtasi suuri pelko, ja he ylistivät Jumalaa"  mm. sanoen:

 "Jumala on katsonut kansansa puoleen."
Luuk. 7:16

---

Tämä kohtaaminen: Luuk. 7:11-16.


Minua puhutteli varsinkin tuo, että Jeesus armahti naista jo ennenkuin nainen osasi odottaa yhtään mitään, ennenkuin oli mitään viitettä, että jotain ihmeellistä olisi tapahtumassa.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Hän voi sen tehdä

"Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla" Ps 30:12



Mikä ilo! Hän voi sen tehdä. Hän voi muuttaa murheellisen mielen iloitsevaksi. Hän voi sen tehdä; sille, joka sitä on jo kauan odottanut ja rukoillut. Mutta aivan yhtä hyvin Hän voi sen tehdä sille, joka ei sitä osannut  edes odottaa. 

Se riemu on suurempaa, kuin olosuhteet, joissa elämme. Se on ilo ja riemu  siitä, että Herramme ja Taivaallinen Isämme näkee meidät ja tilanteemme, ja huolehtii meistä. Joskus yllättäen aivan meidät. Hänen ääntään saamme kuulla pimeänkin keskellä ja Hänen läsnäolonsa sielläkin, pimeän keskellä, valaisee polkuamme. Käsi kädessä Isän kanssa on aina turvallisempaa.


lauantai 30. syyskuuta 2017

Kaivoi syvään

"Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - 
minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen,
 joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään
 ja laski perustuksen kalliolle..."
Luuk. 6:47-48




Syvälle kaivaminen on raskasta. Se vaatii sitkeyttä. Ei sovi antaa periksi, vaikka kaivaessa tulisi esiin vastuksia; kiviä, juuria, tms. 

Perustus on kuitenkin se kaikkein tärkein. "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus." 1 Kor 3:11 

Talo voi palaa perustuksiin asti, mutta se "kivijalka" jää.

"Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä,
puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin;
sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy,
ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.

Jos jonkun tekemä rakennus kestää,
on hän saava palkan;

mutta jos jonkun tekemä palaa,
joutuu hän vahinkoon;
mutta hän itse on pelastuva, 
kuitenkin ikäänkuin tulen läpi."
1 Kor. 3:12-15 

Miten lohdullista!  

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kuinkas luet?

Se on kummallista, kuinka joskus joku tuttu teksti, jo moneen kertaan luettu, antaa kumminkin jotain uutta näkökulmaa ja pohdittavaa.  Olin yhtenä aamuna lukenut ja miettinyt Roomalaiskirjeen lukua 5. Luin sen ihan siitä minun "perusraamatustani" eli -33/-38 käännös. Itse kirja oli kuitenkin eri, eli sellainen, jossa teksti on harvemmasti. Tarkoitan ikäänkuin joka jae erikseen, eikä yhtenä pötkönä, kuten vanhemmassa raamatussani, jota enemmän käytän (vanhojen alleviivausteni tähden, löydän joitain paikkoja paremmin siis). Nyt kun jäin tavallista enemmän miettimään lukemaani, yksittäisiä jakeita, että mitä siinä nyt olikaan, tulipa sitten mieleeni nämäkin lausahdukset:  "Kuinkas luet?" "Ymmärrätkö myös mitä luet?"



Miten lienen ymmärtänyt, mutta laitoin jotain paperille kumminkin. Tässä jotain niistä.

"uskosta vanhurskaiksi tulleet, 
niin meillä on rauha
Jumalan kanssa Jeesuksen kautta."
lyhennettynä jakeesta 1

"jonka kautta myös
olemme uskossa saaneet
pääsyn tähän armoon"
alkuosa jakeesta 2


Sitten tuli mieleeni ajatus  puutarhurista... Olemme kyllä pelastetut Jeesuksen veren tähden. Meidät on pelastettu, ja Jumala - suuri puutarhuri - on ottanut meidät hoitoonsa ja kasvattaa nyt meitä, että meistä tulisi sitä, mitä Hän meistä tahtoo, mitä meissä näkee. Siksi tarvitaan niitä ahdistuksiakin, kasvattamaan meitä. (kts. Room. 5:2-5)

"...ja meidän kerskauksenamme on Jumalan kirkkauden toivo.
Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset,
sillä me tiedämme,
että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä,
ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
mutta toivo ei saata häpeään;
sillä Jumalan rakkaus  on vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu."
jakeista 2-5


Kuin puutarhurin hoidossa oleva kasvi me olemme. Hän kasvattaa meitä kasvattamaan vahvoja juuria säätelemällä niitä kuivana olemisen ja kastelun hetkiä. Voi olla meidän mielestämme liian pitkään kuivaa ja kastelut väärään aikaan, mutta Hän; puutarhuri, tietää miten ne juuret saadaan kasvamaan syvälle.


Jakeesta 6 eteenpäin. Kun emme vielä mitään käsittäneet Hänestä, emme edes tienneet Hänestä, Hän jo kuoli  puolestamme vapauttaakseen meidät kuoleman vallasta. Siinä se ilosanoma on! Se, joka kaikille pitäisi kuuluttaa!

"...paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt,
kun olemme sovitetut"
jakeesta 10


Hyvä puutarhuri ei ainoastaan ottanut meitä puutarhansa suojaan, vaan Hän myös hoitaa ja huolehtii meistä monin tavoin. (Ei ole huono "tarhuri" kuten minä, jonka "tarhaan" kasveja saattaa  tulla, mutta ne jäävät usein aivan hoidotta...)


Jakeesta 12 eteenpäin.
  • Yhden ihmisen kautta tuli synti ja kuolema kaikille
  • Missä ei ole lakia, ei syntiä lueta. Ennen lakiakin jo synti oli. Laki avasi silmämme.
  • Armolahjaa ja lankeemusta ei voi verrata toisiinsa, vaikka yhden kautta molemmat osaksemme tulivat. Armolahja antoi meille enemmän: 
"Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen;
...niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja
yhden ihmisen Jeesuksen Kristuksen,
armon kautta ylenpalttisesti 
tullut monien osaksi."
jakeesta 15

"Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, 
mikä tuli
yhden synnintekijän kautta;
sillä tuomio tuli
 yhdestä ihmisestä kadotukseksi,
mutta armolahja tulee 
monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi."
jae 16

"yhden tottelemattomuuden kautta monet syntisiksi
yhden kuuliaisuuden kautta monet vanhurskaiksi."
lyhennettynä jakeesta 19

kts. vielä jae 21.



tiistai 26. syyskuuta 2017

Tahdonko mennä pois?

Jeesus kysyi kerran opetuslapsiltaan: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Joh. 6:67



Joskus voi meillekin käydä niin,  että pahoitamme mielemme jostain;  sanoista tai tapahtumista, joita emme ymmärrä, jotka ovat toisin kuin luulimme, ja petymme kenties tiehemme ja Jumalaankin. Kysymme ehkä pettyneenä, mitä tämä oikein on?

Silloin saattaa kuulla mielessään saman kysymyksen: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Opetuslapset vastasivat - Pietarin sanoin: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikksen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.

Ja he uskoivat ja ymmärsivät - ja pysyivät.   Tehdään mekin niin.


---
Joh. 6:67-69.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Meidän osamme Hänessä

"...mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken."  2 Kor. 6:10



"Apostoli kuvaa näissä lyhyissä sanoissa kristittyjen osaa maan päällä. Useimmat meistä tuntevat paremmin sanojen alkuosan kuin loppuosan. Me tiedämme paremmin, mitä on olla omistamatta, kuin omistaa kaiken. Me katsomme itsemme sokeiksi puutoksiimme, emmekä näe rikkautta, joka on Jumalassa.
Me olemme yhtä lähellä Jumalaa, kun olemme hänen kasvojensa edessä kertoen köyhyydestämme, kuin silloin, kun suuresti iloiten riemuitsemme kaikesta siitä, mitä omistamme uskoessamme suureen Jumalaamme. Me olemme samalla tavoin Jumalan lapsia valittaessamme hätäämme kuin kiittäessämme Herraa. Meidän lapsen suhteemme ei muutu, vaikka meiltä puuttuvat tunteet ja tunnelman tuoma ilo.
Meidän suhteemme Jeesukseen on ratkaisevaa. Hänessä me omistamme kuitenkin kaiken. Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi. Tässä ei sanota mitään siitä, että meidän olisi tunnettava jotain tai oltava jotain tai osattava jotain.
Se, jolla ei ole mitään, lepää Jeesuksessa, ja hän kiittää Jumalaa siitä, että hän saa omistaa kaiken Jeesuksessa, Vapahtajassaan. Niin saamme siis lopettaa valittamisen ja olla murheellisinakin aina iloisia."  Hiljaisia hetkiä/H.E. Wislöff