Tämän jälkeen - toinen todellisuus
... mietteitä matkalla taivaaseen...
torstai 2. toukokuuta 2024
Tehnyt kelvollisiksi... meidät kelvottomat!
maanantai 29. huhtikuuta 2024
Meidän murheemme on kuitenkin Jumalan hoidossa!
sunnuntai 28. huhtikuuta 2024
Toivon sanoman julistamisen tarve
Rukoilin tänä aamuna omien ahdistuneiden ajatusteni vuoksi Jumalaa. Mieleen tulivat sitten myös muut ahdistetut; kaikenlaiset toivoa vailla olevat. Pyysin heillekin apua, ja toivon sanomaa tuotavan; heille, joita on paljon. Ihmisen päältä ei välttämättä voi hänen ahdistuksiaan ja tarpeitaan nähdä. Joku voi näyttää oikein hyvinvoivalta ja pärjäävältä kaikin tavoin, mutta olla silti suuressa hädässä sisimmässään. Joku toinen taas voi näyttää siltä, että kaikkea tarvitsee, mutta voi hyvin sisimmässään.
Päivän luettavat kun otin sitten esiin, oli niissä mielestäni samaa asiaa:
"Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.
Kun hän näki ihmisjoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.
Silloin hän sanoi: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen."
torstai 25. huhtikuuta 2024
Kun ei itse ole nähnyt mitään...
Jotenkin tuohon tapaan ajattelin, kun mieleen tuli apostolien ajan rohkeat ja väsymättömän tuntuiset, sanaa julistaneet; kuten Saulus Paavali. Tai Filippus. (Hänestä oli luettavana tänä aamuna.) Mutta kun olin tuon otsikon ajatuksen ajatellut, tuli mieleen tämä:
- autuaat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.*
Yhtähyvin voisi Jeesus sanoa, että jotka eivät kuule. Paavali esim. ei nähnyt Jeesusta - vain valon, joka sokaisi hänet - ja kuuli äänen, joka kysyi häneltä, että miksi Saul häntä vainosi. Saulus Paavali tuli siinä sokeaksi, jotta voisi "nähdä" - uskon silmin. Muutaman päivän jälkeen hän sai kyllä takaisin kirkkaan valon takia menettämänsä näönkin. Ja oli sen jälkeen muuttunut, uusi mies.
No, se Filippus sitten. En tiedä, kuinka hän oli tullut uskovaksi. Mutta hän oli herkkäkorvainen Jumalan äänen kuulija, ja sen tottelija. Hän meni autiolle tielle Herran enkelin ohjeen mukaan, mainitaan Raamatussa. Ehkäpä hän sitten ihan näki enkelin? Mene ja tiedä, mutta hän meni ja näki, uskollisen ohjeen noudattamisen vaikutukset: Etiopialainen hoviherra löysi autiolla tiellä Jeesuksen, kun Filippus sai siellä selittää hänelle kirjoituksia ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Hän sai myös kastaa hoviherran matkan varrella, kun tämä sitä itse pyysi. Ja sitten:
Näkiköhän Filippos vielä sen hetken - ennenkuin Henki tempaisi hänet toisaalle - että hoviherran seurue ihmettelee, etteivät enää näe Filpposta missään, ja jatkavat sitten iloisena matkaansa. Mahtoi siinä muuten olla leveät hymyt sellaisten kokemuksen jälkeen:) Olihan niin isoja asioita saatu nähdä, kuulla ja kokea!
---
* Jeesuksen sanat Tuomaalle. Johanneksen evankeliumi 20:29:
maanantai 22. huhtikuuta 2024
Hän on tänäänkin kanssamme/kanssani
lauantai 13. huhtikuuta 2024
Ehtymätön aarre - Ehtymätön ilo!
torstai 11. huhtikuuta 2024
Entä jos hän kuitenkin hylkää? Anna näiden sanojen lämmittää sydäntäsi❤️
jos hän on murheelliseksi saattanut,
osoittaa hän laupeutta suuressa armossansa"
"kärsihän Kristus ainutkertaisen kuoleman,
vanhurskas syntisten puolesta"
"minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun"
"sen suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa,
kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä"
"ystäviksi minä sanon teitä"
sunnuntai 7. huhtikuuta 2024
Jumalan suunnittelutöitä...
Kirjoittelin tänä aamuna lukemiani jakeita vihkoon. Siinä oli jakeita myös Jobilta; siitä kun Jumala sitten alkoi puhutella Jobia. Niistä Jumalan sanoista tuli halu jotenkin yrittää kuvaksi saada jotkin niistä sanoista. Tässä ne sanat:
"Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: - Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni melettömillä puheillaan?"
lauantai 6. huhtikuuta 2024
Ei enää vieraana - vaan tuttuna!
perjantai 5. huhtikuuta 2024
Valo ja varjo kuuluu yhteen
Se ajatus sanottiin esiin eilen katsotussa elokuvassa. Tänä aamuna sain siitä oikein käytännön esimerkin. Olin ulkona, taapersin tuolla vaaran alla olevalle autollemme. Hitaasti jäistä tietä kulkien ihastelin samalla auringonvaloa, joka valaisi niin ihanasti kaukaisia paikkoja. Mutta mielessäni totesin vähän harmissani, että meidän pihaan aurinko ei kyllä paista! Kunnes hetken päästä tuli mieleen: jos aurinko paistaisi nyt meidän pihaan täydellä terällään, en varmasti ihastelisi sitten niitä kaukaisten vaarojen valaistuksia...☀️ Niinpä. Jos meidän pihassa ei olisi ollut varjoista, olisin jäänyt ilman sitä kaunista näkymää, jonka toisaalla oleva valo sai aikaan.
---
Mutta nyt, muutama hetki sitten, sain tällaistakin ihmetellä...
Ja jo paistaa aurinko meidänkin pihaan, mutta vaikka pidän siitä, eipä siinä tunnu minulla nyt olevan samaa erityisen ihastelun aihetta, kuin oli aamuisia valoja ihastellessa...
torstai 4. huhtikuuta 2024
Uskon kilpi... On taistelussa tarpeen
Vaihteeksi hyvin nukuttu yö. Ja aurinkoinen aamu. Ja niistä hyvä mieli! Mitä muuta voisi aamuun heräävä toivoa?☀️ No... Kyllä se oma arki aika pian ylösnousun jälkeen alkaa luetella niitä asioita, joihin toivoisi muutosta parempaan.
Mutta tulipa sitten mieleen tämä:
"...kaikessa ottakaa uskon kilpi...".
Sillä kilvellä voi, ja täytyy, torjua niitä vihollisen ampumia nuolia. Se on kuin sotaa. Eikä se vain: "kuin". Se oikeasti on. Sitä varten se kilpi on meille annettu, että tarvitsemme sitä kuitenkin. Sanasta löytyy erilaisia kilpiä, erilaisiin taistelutilanteisiin...
Joskus saa hyvin torjuttua. Toisinaan tulee osumaakin, kenties pahojakin. Mutta aina kannattaa taistelun tiimellyksessä pitää takaraivossa mielessä sekin, että apu on tulossa. Sotajoukon päällikkö tulee ihan yhtä varmasti, kuin vaihtuu yö päivään. Ja hän usein yllättää saapumalla hetkellä, jona emme luule. Hän voi tulla aiemminkin, tai myöhemmin.
---
Nämä ajatukset; mielikuvat, sodankäynnistä, tuli nyt mieleen, varmaan senkin vuoksi, kun illalla katsottiin elokuvaa, jossa paljon taisteltiin. Päähenkilö haavoittui vakavasti, mutta toipui. Ja saavutti sen, mitä varten taisteluun alun alkaen lähti. Ja vihollisen puolelle kuuluvasta tuli lopulta ystävä. Viha oli heidän väliltään poissa.
---
perjantai 29. maaliskuuta 2024
Kiitos osallisuudesta Jumalan suunnitelmissa☀️
Kiitos Isä, Luoja
Että saamme olla Sinun sunnitelmassasi
Tärkeinä osina siinä
Vaikka elämä meistä näyttäisi vaikealta
Ja olevan vailla mitään merkitystä
Olemme lujasti kiinnitetyt
Sinun suunnitelmiisi
Jotka itse toteutat.
Siunattua pääsiäisaikaa🐑✝️✨☀️
torstai 28. maaliskuuta 2024
"Juuria": Tärkeitä "sivu"henkilöitä
Raamatussa on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole esi-isiä tai -äitejä jollekin merkittävälle henkilölle; kuten vaikkapa Jeesukselle, mutta joita ilman kyseinen henkilö ei olisi tullut ehkä syntyneeksikään. Eli nämä "sivu"henkilöt ovat tärkeitä paikallaan, osa Jumalan suunnitelmaa.
Tässä tulee mieleen esim. Ruutin ensimmäinen anoppi Noomi ja hänen miehensä Elimelek poikineen (Mahlon ja Kiljon). Kun Elimelek ja Noomi lähtivät Beetlehemistä poikineen kohti Mooabin maata nälänhätää pakoon, oli se osa Jumalan suunnitelmaa. Noomin siellä saamasta miniästä, oli tuleva myöhemmin Jeesuksen esi-äiti; kun Ruut leskeksi jäätyään lähti tämän ensimmäisen anoppinsa kanssa uuteen kotimaahansa. Mutta hänet oli näin Jumalan suunnitelmassa "noudettava" Mooabin maasta ja tuotava Beetlehemiin. Sen tuomisen hoiti Noomi, sukulettelossa "sivu"henkilö, mutta Jumalan suunnitelmissa tärkeässä osassa!
No sitten toinen jännä esimerkki; nainen, jonka nimeä ei yleensä varmaan kukaan edes muista: Sua. Hän oli Juudan (Jaakobin pojan) vaimo. Hän synnytti Juudalle kyllä kolme poikaa, mutta joista ainakin kaksi kuoli lapsetonna. Kolmannesta en osaa sanoa. Mutta niinhän siis kävi, että Juudan ja Suan esikoinen meni ensin naimisiin Taamarin kanssa. Mutta ei tullut lasta, ja mies, Er -nimeltään, kuoli. Taamar annettiin tavan mukaan vaimoksi toiselle pojalle, joka oli nimeltään Onan. Ei tullut lapsia hänellekään; Onanin toimintatavoista johtuen. Hänkin kuoli. Nuorinta poikaa lupailtiin Taamarille, mutta ei annettu kuitenkaan. Sittenkään, vaikka ikää jo oli kertynyt tarpeeksi. Sitten kuoli Juudan vaimo, poikien äiti; Sua. Ja Taamar tajusi jo, ettei hänelle nuorinta poikaa mieheksi anneta. Mutta hänellä ei ollut lasta. Ei lasta, joka olisi voinut olla aikanaan Juudan suvun perillinen... Taamar kyllästyi asiaintilaan ja järjesti asiat sille kannalle, petoksen avulla tosin, että hän alkoi lopulta odottaa lasta... Juudalle itselleen, eli apelleen! Taamar oli näytellyt porttoa saadakseen lapsen. Lopulta asia valkeni Juudallekin: järkytykseksi, ja tuomion sanoiksi Taamaria kohtaan - kun ei vielä tiennyt siinä vaiheessa itse olevansa sen lapsen isä. Mutta Taamar oli ollut kaukoviisas ja varmistanut juonimalla "dokumentit" asian todistamiseksi: Juudalle kuuluvia henkilökohtaisia tavaroita - (kuin henkilöpaperit nykyisin)... Mutta näin syntyi yksi esi-isä Jeesukselle.
Mutta se unohdettu "sivu"henkilö: Sua, jos hänen synnyttämälleen pojalle ei olisi otettu vaimoksi Taamaria, ei olisi Jeesustakaan syntynyt.
Taas oli "sivuhenkilö" tärkeässä roolissa Jumalan suunnitelmassa, vaikka ei Sua itse esi-äiti ollutkaan!
---
Eivätkä nämä tärkeässä osassa omalla paikallaan olleet henkilöt sitä itse tienneet. Mekään emme tiedä, mitä meidän elämämme vaikuttaa pelkällä olemassaolollaan! Jumalan suunnitelmissa☀️
Jumalan pensselien vedoissa...
"Juuria" -kertomus: Raahab
Olin marraskuussa kirjoittanut vihkoon Raamatun ilmoittamat esi-isien nimien listat, niin Marian, kuin Joosefinkin osalta. Niistä löytyy mielenkiintoisia nimiä elämäntarinoineen. Yksi nimi oli kiehtonut mielikuvitustani sinä päivänä sen verran, että olin kirjoittanut siitä kertomuksen, kuvitellen millaista hänellä olisi saattanut olla sen mukaan, mitä Raamattu hänestä on kertonut. Kertomus tuolla alempana. Hieman vaikuttaa siltä, että minulla olisi ollut aikomus kirjoittaa kertomuksia muistakin, kuin tästä yhdestä ihmisestä... Sillä paperissa, kertomuksessa Rahabista, on tuo merkintä "JUURIA - KERTOMUS" myös.
Ne nimilistat ensin olin otsikoinut yksinkertaisesti näin: JUURIA:
---
Juuria kertomus: RAAHAB - majatalonpitäjä:
Majatalossa oli nyt hiljaista. Juuri nyt ei ollut yhtään asiakasta. Majatalonpitäjä ajatteli, että nyt hän voisi tehdä jotakin niistä asioista, joihin ei kiireisinä aikoina ollut aikaa. Mutta hänen aloitellessaan, hän kuuli takahuoneeseen, että ovi kävi. Kun hän kurkisti verhon raosta, ja näki kahden miehen tulevan sisään. Miehet olivat pukeutuneet kuten muutkin kaupungin asukkaat, mutta jokin sai majatalonpitäjän sydämen hypähtämään; näissä oli jokin... jota hän ei heti ensinäkemältä osannut määritellä.
Kun miehet alkoivat puhua, hän tajusi. Nämä eivät olleet meikäläisiä. Ja kun hän sen tajusi, häntä pelotti, sillä hän tajusi, että miehet olivat israelilaisia. Hän oli kuullut, miten heidän Jumalansa oli johdattanut heitä, ja avannut heille tietä silloinkin, kun heitä oli yritetty estää.
Miehet halusivat ruokaa, kuten yleensäkin matkustavat. Kun he olivat syöneet, majatalonpitäjä uskalsi kysyä heiltä, mistä he ovat ja minne menevät. Kysymys sai miehet katsahtamaan toisiinsa. Ja Raahabin odottaessa vastausta kysymykseensä, hänen sydämensä löi entistä kiivaammin... Miehet supattivat jotain toisilleen, ja vihdoin toinen heistä sanoi sen: he haluavat yösijan, ja naisen on paras totella heitä sillä muuten... Raahab nyökytteli ja vakuutti, että hän kyllä tekisi, mitä he pyytäisivät.
Hän oli tottunut asioimaan erilaisten ihmisten kanssa ja toteuttamaan monenlaisia toiveita. Mitä he siis haluaisivat? Miehet puhuivat taas keskenään hiljaa. Raahab uskaltautui sanomaan heille, että hän tiesi, keitä he olivat: mahtavan Jumalan kansaa! Olivathan he kaikki kuulleet, kuinka sitä kansaa oli heidän Jumalansa johdattanut niin, että kaikki heidän vihollisensa olivat joutuneet häviölle. Mitä he siis nyt aikoivat?
Miehet nousivat seisomaan. Oli hetken hiljaisuus, ennenkuin he kertoivat, että aikoivat valloittaa kaupungin ja he olivat sen vuoksi nyt täällä tiedustelemassa. Raahab säikähti, mutta piti silti päänsä kylmänä. Hän tiesi, ettei hänen kaupunkinsa suostuisi antautumaan, eikä se voisi selvitä tämän kansan käsistä, joita auttaa voimallinen Jumala. Niinpä hän lupasi auttaa heitä, jos he säästäisivät hänet ja hänen perheensä.
Se sopi miehille. Mutta he varoittivat häntä pettämistä heitä. Toinen heistä antoi hänelle punaisen nauhan, ja sanoi, että se olisi laitettava ulkomuurin ikkunaan näkyville silloin, kun heidän valloituksensa alkaisi. Ja majatalonpitäjän oli koottava läheisensä tähän taloonsa, jos mieli pelastaa heidät.
Yön tullen Raahab piilotti miehet talonsa katolle, ruokokasojen alle, sillä taloon oli tullut myöhemmin kuninkaan lähettämiä uteliaita, jotka kyselivät, keitä aiemmin tulleet miehet olivat. Heidät oli nähty. Raahab vastasi, ettei tiennyt sitä, ja ei sitäkään minne olivat menneet...
__
Jeriko vallattiin ...
__
Mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Raahab omaisineen pelastui, ja he asuivat siitä pitäen israelilaisten keskuudessa. Israelilainen mies meni vierasheimoisen naisen kanssa naimisiin, tämän, jonka mainekaan ei tainnut olla ihan toivotunlainen, sillä jotkut Raamatunkäännökset sanovat häntä portoksi. Ehkä se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä... Jota monet kenties paheksuivat. Heidän liitostaan syntyi sitten poika. Poika sai nimen Booas. Ja kuinka ollakaan, tästä pojasta tuli eräs kuningas Daavidin esi-isistä.
Raahabista tuli myös anoppi vierasmaalaiselle Ruutille, jonka useat muistavat hyvin tähkiä poimimassa aikuisen Booasin pelloilla. Siitäkin syntyi avioliitto. Ja tästä Booasin liitosta - vierasheimoisen Ruutin kanssa - syntyi poika nimeltä Oobed. Oobedista tulikin sitten jo kuningas Daavidin isoisä!
Yllättävät voivat joskus olla Jumalan tiet.
Tapahtumat Raamatussa: Joosua, luvut 2 ja 6.
---
"Sitten ne kaksi vakoojaa kääntyivät paluumatkalle..." Joosua 2:23
Olisiko kenties jompikumpi heistä rakastunut Raahabiin...? Nimeltään: Salmon/Saala/Salma - (siitä riippuen mitä käännöstä lukee).
"Nuoret miehet, jotka olivat vakoilemassa, menivät ja toivat ulos Rahabin sekä hänen isänsä, äitinsä ja kaikki omaisensa..." Joosua 6:23
Ai niin, pitääneekin vielä mainita tämä asia: jonka tätä juttua vielä tarkistellesssa huomasin. Tiedusteluretken ja valloituksen välissä oli mainittuna Raamatussa erinäisiä asioita: mm. pääsiäisen vietto!
Siunattua pääsiäisaikaa sinulle Jumalan suunnitelmien keskellä☀️
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/07/uskon-kautta.html
keskiviikko 27. maaliskuuta 2024
Aamu - Millainen olisi ihana...
"Oi, katso! Mikä aamu!"
Tuli tänä aamuna mieleen se laulu, kun olin hieman huonosti nukkunut; eli herännyt aamuyöllä, ja uudestaan yli tuntia liian aikaisin, tukkoisen nenäni kanssa valvoen. Tuli mieleen sitten ne laulun sanat ihanasta aamusta, josta Raita Karpo joskus lauloi. Ihanaa aamua sitä kaipaisi, mutta täällä alhaalla se ei välttämättä ole kovinkaan tavallista. Joskus harvoin sellaista saa kokea, että on hyvin nukkunut ja aamu muutenkin ihana.
Kerran kuitenkin saamme hämmästyen herätä erityisen ihanaan aamuun: se on herääminen taivaallisen kodin kirkkauteen!
Kun näiden mietteiden jälkeen aloin katsoa, mitä päivän sana tarjoilee, tuumin mielessäni, että niissä tuskin on nyt mitään ihanasta aamusta, kun pääsiäisen tapahtumat ovat tuloillaan... Mutta olihan siellä nuo☀️
sunnuntai 24. maaliskuuta 2024
lauantai 23. maaliskuuta 2024
Sanan alla aralle - hengessään köyhälle
"Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla: - Teidän veljenne sanovat, nuo, jotka ovat teitä vihanneet ja jotka ovat sysänneet teidät syrjään minun nimeni tähden: "Osoittakoon Herra kirkkautensa, sittenpä saamme ihmetellä teidän iloanne!" Mutta he joutuvat häpeään." Jes. 66:5 KR-92
keskiviikko 20. maaliskuuta 2024
Vaaran ja vaikeuksien uhatessa...
tiistai 19. maaliskuuta 2024
Kun ollaan täysin ansiottomia!
sunnuntai 17. maaliskuuta 2024
Kenen unelmia...?
Tuli nyt aamulla mieleen, varmaan eilen illalla katsotun elokuvan vuoksi, kirja; romaani nimeltä Aabrahamin laulu. Tykkäsin siitä kovasti nuorena. Mietin, että missä se nyt on, ja muut romaanit Raamatun aiheista? Niitähän keräsin oikein, itselleni. Mutta myös kirjoja ylipäätään; ajatellen, että nuoremmillakin olisi omissa hyllyissä lukemista. Se oli kai jonkinlainen unelma, jo lapsuudessa syntynyt. Mutta se oli minun unelma... Ei ehkä niinkään Jumalan...?
perjantai 15. maaliskuuta 2024
Vaikka tämä ulkonainen ihmisemme murentuu, sisäinen kuitenkin uudistuu...?!
Kaiken rapistuminen näkyy ja tuntuu ja kuuluu. Ja se on ikävää, vaikka mitään aivan järisyttävää ei vielä olisikaan; vain tämä vanheneminen ja kaikki sen myötä tuleva. Tuli mieleen sanoja, ja etsin jakeen...
"Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu." 2. Kor. 4:16
Sama "uudemman" käännöksen mukaan:
"Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu, päivä päivältä." 2. Kor. 4:16 KR-92
Kunpa saisimme iloa; jos ei ulkonaisen uudistumisesta, niin edes sen sisällisen! Mitään ei näy nyt vielä...
"... "Tulkoon pimeyteen valo"..." Jae 6. (Voisi lukea sen koko luvun).
---
Siunatkoon valollaan meitä tänään Herra☀️
torstai 7. maaliskuuta 2024
Laulun sanat rohkaisevat nostamaan katseen...
Aamulla ennen ylösnousua alkoi soida mielessä laulun sanoja:
"...älä huoliisi jää,
nosta pystyyn taas pää...joka hetki sun kanssasi oon..."
sunnuntai 3. maaliskuuta 2024
Mikä on pysyvää - ja täydellistä...
"Rakkaus ei koskaan katoa..." 1.Kor. 13:8
Viittaisin tähän, että JUMALAN RAKKAUS!
tiistai 27. helmikuuta 2024
Kaipausta...
tiistai 20. helmikuuta 2024
Näkymätön Jumala ... yhteys Häneen?
Jumala - Taivaallinen Isä, Jeesus, ja Pyhä Henki; me emme voi nähdä mitään hahmoa keskuudessamme täällä. Mutta muinoin olit meidän ihmisten seurassa täällä näkyvässä hahmossa. Nytkin vaikutat aivan yhtä lailla valollasi ja voimallasi ja kirkkaudellasi, vaikka emme hahmoasi näekään. Usein meidän näkömme ja kuulomme ja käsityskykymme on niin heikko, ettemme ymmärrä, emmekä usko... Ennenkuin näemme, niinkuin se eräs kerran... eli Tuomas aikoinaan.
Kiitos kaikesta millä tavalla meitä hoidat, vaikka emme näe. Kiitos, että toisinaan voit näyttäytyä tavalla tai toisella myös meille ihmisille, jos niin hyväksi näet. Ja jos emme hahmoasi näekään, anna meidän nähdä itsesi kaikessa mitä teet.
Ohrarieskaa |
sunnuntai 18. helmikuuta 2024
Kun "kateus vie kalatkin järvestä"...
Noin vanhan sanonnan mukaan. Mutta alkuun se vei jotain paljon enemmän: hengen veljeltä! Ja se taas sai aikaan paljon muuta. (Olin kirjoitellut aamulla 14.1. vihkoon ja blogiluonnoksiin näitä.):
Kuka oli ensimmäinen pakolainen? Kain. Se kerrotaan: 2. Moos. 4:12. Tai oikeastaan kai jo Aadam ja Eeva... kun joutuivat Eedenistä lähtemään.
Mutta sitä ennen hän oli ensimmäinen, joka tappoi ihmisen. Ja se oli hänen oma veljensä. Kateuden tähden tehty teko. Ja sitä ennen Kain oli ollut ensimmäinen puutarhuri/maanviljelijä. Tai no, ehkä se oli ollut jo isä Adam.
Antoikohan Kain itse nimen sille alueelle, johon hän asettui asumaan? "Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle." 1. Moos. 4:16. Viitteet Raamatun alareunassa tuolle jakeelle oli: 'Sana nod merkitsee 'pakolaisuus', vrt. jakeet 12 ja 14.
Kun Kai oli sitten myös ensimmäisen kaupungin perustaja: "Hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan." 1. Moos.4:17
Kainin lapsenlapsista tuli myös joitakin ensimmäisiä! Jabal - "teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä. Jubal - "ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja". Tubal-Kain - seppä, aloitti pronssin ja raudan takomisen. (1. Moos. 4, jakeista 20,21,22).
Päivän luettavissa oli myös: "Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." 1. Moos. 4:7
Se oli Jumalan sanominen Kainille ennenkuin tapahtui se pahin! Tuon Jumalan ohjeen jälkeen Kain ehdotti veljelleen yhteistä kävelyä... Ja löi veljensä kuoliaaksi. Jumala oli juuri antanut hänelle ohjeen, että pitäisi kurissa syntisen ajatuksensa, joka oli tullut kateuden myötä siitä, kun Abelin uhrin Jumala hyväksyi, mutta Kainin uhria ei. Kain olisi voinut sen jälkeen varmaankin valita toisenlaiset toimintatavat, kysyä Jumalalta apua ja neuvoa, tai ainakin jättää tekemättä sen veljeensä kohdistuneen teon.
Kun Adam ja Eeva saivat menetetyn pojan jälkeen kolmannen pojan, Setin, niin hän nimesi poikansa nimeltä Enos. Ja siitä aikakaudesta sanottiin näin:
"...Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Jumalaa." 1. Moos. 4:26
"...pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen." 1. Tim. 6:11
Tuokin tuossa, tuo Paavalin Timoteukselle kirjoittama, oli päivän luettavissa. Sopiva noita ylempiäkin ajatellen, ja meille. Emme läheskään aina onnistu voittamaan haluamme pahaan, mutta pyritään edes siihen suuntaan. Jumala on armollinen. Sen Hän osoitti siinäkin, kun lähetti Jeesuksen meitä varten!❤️
Kaikki lainaukset Raamatusta v. 1992 käännöksestä.
perjantai 16. helmikuuta 2024
Laulu - ja kuva
Osuin tänä aamuna kuuntelemaan Hengellisen laulukirjan laulun: '"Jeesuksen nyt Jordanille...". Kuuntelin sen ensin ihan vain sillä, kun se seurasi sitä laulua, jonka ensiksi kuuntelin. Mutta kun olin tuon mainitun kuunnellut, tuli mieleen, että olen tehnyt joskus kuvankin tästä aiheesta.
Tässä kuunneltavaksi tuo ihana laulu. Laulun nro on 177, ja tuo linkki menee suoraan siihen:
https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=981
"Kun Jeesus oli kastettu..." Matt. 3:16-17 |