keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Hän kuuntelee

"Oi, jospa joku kuuntelisi minua!" Job 31:35


Kaipaamme saada kertoa hätämme ja taakkamme jollekulle. Jumala on aina läsnä ja Hän kuuntelee. Emmekä me tule toimeen ilman sitä Sanaa, joka Hänen suustaan lähtee meidän hyväksemme.


"Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." Matt. 4:4

"Ihminen elää jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Ei ole varmaa, että aina tunnet Sanan sinua rakentavan ja lämmittävän. Voit myöskin tuntea Sanan tuomitsevan ja nöyryyttävän. Sana vaikuttaa huolimatta tunteistasi...  Kätkeydy Jumalan Sanaan, ja paha kadottaa valtansa sinuun." 
Lainaus H. E. Wislöff/ Hiljaisia hetkiä/Kirjapaja



 

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Psalmi 33 ja siinä mieltäni virkistäneitä kohtia

Heräsin tänä aamuna jotenkin ankealla mielellä. En tiedä, olinko nähnyt jotain ankeaa unta, vai muutenko vain oli tunnelma sellainen. Halusin sitten etsiä itselleni jotain mieltä virkistävää tekstiä. Luin sitten tämän psalminkin  ja siitä sitten "poimin" korostetummin esiin joitakin kohtia, joihin  huomioni enemmän kiinnittyi.

"Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat.
 Oikeamielisten on soveliasta häntä kiittää. 


Ylistäkää Herraa kanteleilla, 
soittakaa hänelle kymmenkielisillä harpuilla.
 Veisatkaa hänelle uusi virsi, 
 helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.

   Sillä Herran sana on oikea,
ja kaikki hänen tekonsa ovat tehtyt uskollisuudessa.



Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta;
  maa on täynnänsä Herran armoa.

 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, 
ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.
Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioiksi,
 panee syvyydet säiliöihin.
Peljätköön Herraa kaikki maa,
 hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.
  
Sillä Hän sanoi, ja tapahtui niin,
hän käski, ja se oli tehty.


 Herra särkee pakanain neuvon,
 tekee turhiksi kansojen aikeet.

Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, 
hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.
Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on,
se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut!


 Herra katsoo alas taivaasta,
 näkee kaikki ihmislapset;
 asumuksestaan, valtaistuimeltaan
 hän katselee kaikkia maan asukkaita,
hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä,
joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.

Ei kuningas voita paljolla väellänsä,
ei sankari pelastu suurella voimallansa.
Turha on sotaratsu auttajaksi, 
ei pelasta sen suuri väkevyys.


Katso, Herran silmä valvoo niitä, 
jotka häntä pelkäävät 
ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa,
pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta,
elättääksensä heitä nälän aikana.



Meidän sielumme odottaa Herraa, 
hän on meidän apumme ja kilpemme.
Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme,
me turvaamme hänen pyhään nimeensä.
 Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme,
niinkuin me panemme toivomme sinuun."

Psalmi 33

--

Virkistäköön ja ilahduttakoon tämä sinuakin!

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kuka meitä vastaan lähetettiin?

Katselimme muutama päivä sitten elokuvan Lainvartija. Se oli länkkäri, jossa oli armoton seriffi.  Syitä ja mielenmuutoksia kyselemättä hän toteutti lainvartijan tehtäväänsä.  Olit sitten syyllinen tehtyyn tekoon tai pelkästään ollut samassa joukossa, oli tuomion uhka ylläsi.

"Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja."  Ps 17:11

Kuka meitä vastaan lähetettiin?

Se ei ollut "...armoton sanansaattaja" 
vaan
"Oikeuden Jumala!" 

 Mutta Hän osaa, ja tahtoo, ja hänellä on valta
 - armahtaa meitä, jotka olemme lainrikkojia. 


"Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala! Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat."   Jes. 30:18




torstai 22. kesäkuuta 2017

Päämäärästä ja matkallaolosta tietoisena

Paavalilla oli päämäärä kirkkaana mielessä ja hän keskittyi siihen.

"Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna." 1 Kor. 2:2

"Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!" Gal. 6:14

"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuken, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että  voittaisin omakseni Kristuksen"  Fil. 3:9

"...vaan minä riennän sitä kohti, että sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." Fil. 3:12

"...mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:13-14



tiistai 20. kesäkuuta 2017

Ehyellä sydämellä

"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia."
2 Aik. 16:9


Koko luku nähtävissä tästä:
2 Aik. 16/Koivuniemen Raamattuhaku

Tässä luvussa oli kyse Juudan kuninkaasta Aasasta. Hän ei ollut etsinyt  apua Herralta, vaan Aramin kuninkaalta. Hän voitti kyllä sen sodan, minkä vuoksi hän sillä hetkellä Aramin kuninkaaseen tukeutui, mutta "tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia."  Kuningas Aasaa muistutettiin myös aiemmista sodista, joissa häntä vastaan oli ollut suuret sotajoukot, "Mutta koska sinä turvauduit Herraan, antoi hän heidät sinun käsiisi." Ja sitten onkin jatkona tuo ylle merkitsemäni jae: "Sillä  Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle..."

Ollapa meillä ehyt sydän! Sen säröt taidamme kyllä itsekin tuntea, mutta ne tuntee Herrakin ja saamme senkin asian tuoda Hänen eteensä.


 ---
Aamulla jostain tuli mieleeni väärin muistettuna jakeenpätkä: "ehyellä sydämellä voimaakkaasti auttaisi..."  Ajattelin siitä sitten, että Jumalalla on tosiaan ehyt sydän meitä kohtaan. Etsin sitten sen jakeen ja totesin muistaneeni sen väärin. Siltikin, Jumalan sydän varmastikin on ehyt...



Kuvat ovat siitä merkillisestä kortista, jonka isäntä joskus tuntemattomalta ohikulkijalta sai. Siitä oli juttua tässä: Merkillinen vastaus

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Armon ja rukouksen hengen... katkeruuden sijaan

 "Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle
 armon ja  rukouksen hengen.
 He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet..."
  Sak. 12:10

Ehkä sinäkin olet laillani tuntenut sen, että elämä saattaa toisinaan  katkeroittaa...  
 
"ja te olette unohtaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: 
Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta,
äläkä  menetä toivoasi, 
kun hän sinua nuhtelee" 
Hebr. 12:5

"ja pitäkää huoli  siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta,
 'ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä',
 ja monet sen kautta tule saastutetuiksi"
Hebr. 12:15


Katkeruuden sijaan on parempi saada armon ja rukouksen henki.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Mitä luvattiin ja mitä meidän osallemme jäi



 Meille luvattiin:


"...minä olen teidän kanssanne joka päivä..." Matt. 28:20
"...minä tahdon auttaa sinua..." Ps 50:15


 Mitä meidän osallemme jäi:

"Älkää... murehtiko huomisesta päivästä..."  Matt. 6:34
"Älkää mistään murehtiko..." Fil. 4:6

 ...vaan
 
"... avuksesi huuda minua hädän päivänä... ja sinun pitää kunnioittaman minua"
  Ps 50:15
" ...kaikessa saattakaa pyyntönne  rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi..." Fil. 4:6


...ja niin

"..Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:7


                                                

perjantai 16. kesäkuuta 2017

"Apumme aivan vahva"

"Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva." Ps 46:2



"Apumme hädässä aivan vahva".  Hän on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä. Pahana päivänä voimme olla hädissämme ja tuntea, ettei Hänkään asiastamme välitä, mutta Hän on aina läsnä ja Hän auttaa lupauksensa mukaan. Voi olla ettemme Hänen toimintatapojaan ja päätöksiään ymmärrä, mutta tosiasia ei siitä muutu. Jumala on uskollinen. Hän pitää lupauksensa, käsitämme me sitä tai emme.

Ylle kirjoitettu psalmi jatkuu: "Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta..."

Ja jatkona seuraa: "Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä, se ei horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa...."

Tästä pääset lukemaan kokonaan tuon lyhyen psalmin:

Psalmi 46/Koivuniemen Raamattuhaku 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Voisinko minäkin muistaa...

"Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut ja mistä he ovat tulleet?"
"Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä." Ilm. 7:13-14

Mielessä  vainojen keskellä elävät. Luin äskettäin Seurakuntalainen -sivustolta Pohjois-Korean kristittyjen tilanteesta. Näet jutun tästä: Seurakuntalainen/Pohjois-Korean vainoista.
Jutussa ei kerrota yksityiskohtia, mutta siitä saa kuvan mitä on meneillään siellä. Vainojen keskellä eläviä on tietenkin muuallakin.  Voisiko ajatella, että yritämme muistaa heitä rukouksin... Sen sijaan, että rupeamme pähkäilemään, miksi Jumala sallii tätä tai tuota. Onhan Hän ilmoittanut kauan sitten Sanassaan, että niin tulee käymään.


Muistaisimme niitä, joista media tiedottaa, mutta myös niitä. joista kukaan ei tiedä ja jotka itsekin kokevat, ettei heistä kukaan välitä... Puhuisimme Jumalalle ihan arkisten touhujemme keskellä heistä, pyytäisimme heille voimaa, virvoitusta, viisautta tehdä oikeita ratkaisuja ja puhua oikein, kestävyyttä Jumalan antamin voimin. Ilman sitä ei yksikään kestä. Emme mekään täällä helpommissa oloissa.

Jumalalalla on ihmeelliset keinot, joita Hän voi niin päättäessään käyttää kenen tahansa hyväksi, milloin tahansa. Minua puhutteli aikanaan kirjassa Siperian kierros,  inkeriläisen Juho Punkan elämäntarina. Hän joutui selliin, jossa oli vaarassa paleltua kuoliaaksi ilman vaatteita jäisessä sellissä, jossa oli lattialla vettä polviin asti. Jumala kuitenkin otti hänet aivan taivaallisiin näkymiin ja tuntemuksiin siinä kaiken sen kauheuden keskellä.

"Juho pani silmänsä kiinni ja rukoili hampaat kalisten. - Ota minut täältä, ota minut täältä, Juho rukoili.... Ensiksi Juho tunsi, että lämmintä virtasi häneen..." 

"Avattavan oven kitinä oli ensimmäinen merkki, josta Juho havaitsi olevansa vankisellissä.... Juho ihmetteli häntä pois hakevien miliisien  ällistynyttä ilmettä kun he katsoivat häneen...."

(ylläolevat lainaukset kirjasta Siperian kierros/Olavi Eskola)

Jos olisin itse vainojen keskellä, toivoisin, että puolestani rukoiltaisiin! Jumala näkee jokaisen.
 
"Herrani, sinä tiedät sen."
Ilm. 7:14

---
 Lisätietoa nykyajan vainotuista:
http://www.marttyyrienaani.fi/

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Paavalin kirjeestä efesolaisille

"Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, 

anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä,
  antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan

 ja valaisisi teidän sydämenne  silmät, 
että tietäisitte, mikä on se toivo, 
johon hän on teidät kutsunut,
 kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus
 meitä  kohtaan, jotka uskomme



- sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa,
kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. 

Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää."
 Ef. 1:15-23 


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Avoin lähde

"Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan." Sak. 13:1



tiistai 6. kesäkuuta 2017

Tänäänkin sama

"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."   Hebr. 13:8


"Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: 
minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama." 
Jes. 41:4

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Toivon päivänä

"...toivo ei saata häpeään..." Room. 5:5

Tuossa roomalaiskirjeen luvussa puhutaan Jumalan kirkkauden toivosta, jonka  Paavali sanoo olevan "meidän kerskauksemme". Mutta sitten hän jatkaa sanoen, "eikä ainoastaan se, vaan..." ja mitä se muu onkaan? Se on ahdistukset! Sen Paavali sanoo saavan aikaan kärsivällisyyttä. Se puolestaan saa aikaan "koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa". Mutta "toivo ei saata häpeään"... koska Jumala rakastaa meitä. 

Emme kylläkään liene niin pitkälle päässeet, että kerskaisimme ahdistuksista, mutta niitä meille kyllä annetaan - muodossa tai toisessa. Emme taida sitä kärsivällisyyttäkään useinkaan havaita, mutta koettelemukset mennään läpi ja saadaan ehkä käsittää, että senkin läpi Herra meitä vei, ja siinä auttoi, vaikka usein meidän silmämme ovat aivan pimitetyt ettemme mitään näe.


"Kun toivo sidotaan Jumalan sanaan, voidaan kestää." Tämän lohdullisen lauseen ja muutakin lohdullista, luin tänään Suomen Raamattuopiston päivän sanasta. Siinä Juha Vähäsarja kertoo vihollisen polttamasta kylästä, jossa kylän kaikki talot ja tavarat menivät. Eräs isäntä aikoi epätoivoisena päättää päivänsä. Hänelle tuli kuitenkin mieleen, että yksi tavara säilyi. Hän oli piilottanut aiemmin Raamatunsa kiven alle. Se löytyi sieltä ja mies ryhtyi lukemaan sitä, sillä seurauksella, että elämänhalu palasi.

Voit katsoa mainitun Vähäsarjan koko tekstin tänään (muina päivinä on joku muu teksti) tästä linkistä: http://www.sro.fi/paivan-sana

Halutessasi voit katsoa myös Roomalaiskirjeen luvun 5 tästä: Roomalaiskirje luku 5/Koivuniemen Raamattuhaku

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Mikä riittää?

Joskus joutuu miettimään, että tekikö tarpeeksi? Tekikö kaikkensa? Usein vastaus siihen voi olla kipeän värähdyksen aiheuttava, tuntuu ettei ehkä ollut riittävän sitä tai tätä... Joutuu sitten kysymään itseltään - ja kenties Jumalaltakin - mikä riittää? Syntien anteeksisaamiseen riittää Jeesuksen tekemä työ. Mitä kaikkeen muuhun tulee, niin mitään yksiselitteistä vastausta  elämän riittämättömyyksiin ei varmasti ole, mutta jotain viitettä ehkä Raamattu antaa. Tulivat mieleeni seuraavanlaiset kohdat Raamatusta:

"Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi:

- Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksin palvelemaan? Sano siis minulle, että hän minua auttaisi.

Herra vastasi ja sanoi hänelle: - Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän tai yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
Luuk. 10:38-42

Jeesus sanoi muuten näinkin: "...älkääkä korkeita tavoitelko." Luuk. 12:29. Tuo sanominen oli sen yhteydessä, kun Jeesus puhui ruuasta ja vaatteista. Itselleni oli jotenkin tämä lausahdus siinä yhteydessä mennyt ikäänkuin ohi silmien.

Ja vielä Paavali kirjoitti näin: "...Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin..." Room. 12.16



torstai 1. kesäkuuta 2017

Hän ei niitä muistele

"...Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen." Miika 7:19


Kun Jumala antaa synnit anteeksi, Hän ei niitä enää muistele. 

Ristinpuulle ne kannettiin...
Ei niitä tarvitse enää itse kantaa...
Häkki on auki...
 


 
"Vanhurskasten odotus koituu iloksi..." Snl. 10:28

maanantai 29. toukokuuta 2017

Vihollisista viimeinen

"Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema."  1 Kor. 15:26


Kun kuolema hiipii lähistöllä, se herättää surun lisäksi muitakin tunteita, kuten pelkoa. Kenties syyllisyyttäkin. Lohdullinen on ajatus, joka on Raamattuun kirjoitettu.

  "...Kuolema on nielty ja voitto on saatu." 1 Kor. 15:54

"Viimeinen vihollinen" - kuolema, uhittelee kyllä vielä, pullistelee, näyttää voimaansa, lyö haavoille, mutta siitä on silti jo voitto saatu. Sen päivät ovat luetut. Kristus teki sen: 
"Mutta nyt ilmisaatettu  meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta,  joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta"  
2 Tim. 1:10.
 
---

Löysin tämän tekstin  kirjan välistä. Olin sen kirjoittanut  tasan vuosi sitten, mutta se oli jäänyt hieman kesken silloin.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Tähänkin päivään

Sinulle, joka kenties et mitenkään innolla käynyt tähän päivään. Jos sinullakin huolet pyrkivät heti ajatuksiin ja vaikka ei mitään aivan erityistä juuri tälle päivälle olisi tiedossakaan, on ajatus taustalla vähän tämänkaltainen kuin minullakin: Mikä nurkan takana vaanii?


Ei kuitenkaan pitäisi keskittyä sitä ajattelemaan, mikä piilossa vaanii, vaan muistaa, että Isämme huolehtii meistä, vaikka todellisia vaarojakin olisi ympärillämme.

Luin jokin aamu sitten jakeen, jossa voisi huomioida myös sanan "kaikki":

"heittäkää KAIKKI murheenne HÄNEN päällensä,
sillä HÄN PITÄÄ teistä HUOLEN." 
1 Piet. 5:7

Samassa luvussa (1 Piet. 5) on myös kiljuvasta jalopeurasta, joka etsii kenet saisi niellä. Häntä käsketään vastustaa lujina uskossa ja sanotaan myös, että meitä valmistetaan, tuetaan, vahvistetaan ja lujitetaan. Sen tekee "kaiken armon Jumala." 

 

torstai 25. toukokuuta 2017

"Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolta lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta. minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä." Hes. 34:11-12

tiistai 23. toukokuuta 2017

Vahvoja vai heikkoja?

Luin tänä aamuna kahta hartauskirjaa. Toisessa oli Raamatunkohtana Psalmista 77 jae 3 (uudemman käännöksen mukaan): "Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin hellittämättä. Kukaan ei voi minua lohduttaa."  Sitten jatkoksi luin siitä kirjasta (Vähäsarjan Joka päivä armon suojassa) mm. näin: "...Sinun valtakunnassasi, Herrani, elämän ahdinkoa ei tosin ole aina tarkoitettu nopeasti ratkaistavaksi ongelmaksi..." Ja sitten oli vielä siitä, että meitä saatetaan kuljettaa korpiteille.

Toisessa kirjassa (Wislöffin Voimallinen on hänen armonsa) oli puolestaan jakeena Psalmista 51 jae 12: "...Anna minulle uusi vahva henki." Sitten kirjassa oli tekstiä siitä, miten ihminen voi tuhota elämänsä epävakaisuudellaan, ettei ole menestystä siinä ja että meidän kristittyinäkin pitäisi olla rukouselämässä, taistelussa syntiä vastaan ja luottamuksessa Jumalaan lujia ja järkähtämättömiä.

Jäin miettimään  tuota kaikkea ihmisen valinnoista ja sen seurauksista sekä vahvuudesta tai heikkoudesta, että mitä mikin on? Onko kaikki sitä, miltä se meidän silmäämme näyttää? Voiko ihminen edes sanoa, milloin on menestystä? Inhimillisesti ja yleensä rahallisesti katsoen, se on helppoa tietysti, mutta Jumalan näkökulmahan asioihin ei ole samanlainen.

Heikko ja vai lujia? Kenties kumpaakin. Sen mukaan mitä Jumala milloinkin osallemme antaa.  Paavali sanoi näin: "Ja hän sanoi minulle: 'Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.' Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään,vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä." 2 Kor. 12:9-10

Jännä huomio minulle oli myös se, että tuon ylinnnä olevan Psalmin 77, jossa ahdingosta puhutaan, otsikko oli ainakin siinä vanhemmassa käännöksessä "Lohdullinen katsaus menneisyyteen."  Useinkaan en tule Psalmeja lukiessa kiinnittäneeksi huomiota noihin otsikoihin. Nyt se ainakin antoi minulle uutta näkökulmaa luvun lukemiseen. "Lohdullinen katsaus menneisyyteen"... ehkä se on sitä tulevaisuuteenkin...

Ja vielä tämä; muita jakeita etsiessäni löysin myös jakeen uskon sankareista:

"...voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa..." Hebr. 11:34

 Voit katsoa koko luvun tästä:


---
Tämmöistä tänään. Ehkä vähän sekavasti esitettynä, mutta toivottavasti siitä voisi silti jotain saada.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Arka kohta

"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka..." Ps 51:8



Tuo ylläoleva jakeenkohta, varsinkin erilleen otettuna koko psalmista 51, saa aikaan kipeän värähdyksen. Voiko ihminen koskaan olla täysin totuudellinen... syntinen ihminen?

On hyvä huomioida, että tuo jae on psalmissa, joka on langenneen rukous ja katumuspsalmi. Lienee siis parasta ja lohdullisinta lukea koko luku: Psalmi 51
Jumalalle voi luottavaisesti kertoa olemisensa ja tekemisensä.  

Lohdullista on myös se, että Hän muistaa meidät tomuksi ja tietää syntisen ja pahaan taipuvan luontomme. Hän tietää varsin hyvin, ettei meistä ole itseämme auttamaan, eikä Hänen vaatimuksiaan täyttämään.

Mutta juuri siksihän Jeesus tuli!

Hän tuli lunastamaan meidät kaikesta synnin ja kuoleman vallasta ja saamme turvallisin mielin olla Isän lapsia.


"eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr. 4:13

"että jos sydämemme syyttää meitä,  niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämeeme, ja 
tietää kaikki."  1 Joh. 3:20



Siunattua päivää sinulle!

lauantai 20. toukokuuta 2017

Etkö näe häntä?

Vaikka meidän näkökykymme olisi kovin heikko, ei  totuus siitä muuksi muutu!


Jeesus sanoi silloin kauan sitten menevänsä taivaaseen ja siltä meistä usein saattaa tuntuakin, että Hän on siellä jossain äärettömän kaukana. Kun Jeesus tiesi kohta lähtöhetkensä koittavan, Hän lupasi jotakin:

 "Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä, eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä."    Joh. 14:16-20  


 Hän voi kyllä olla meiltä näkymättömissä, mutta poissa Hän ei ole. Ei edes kaukana. Hän on koko ajan näkö- ja kuuloetäisyydellä. Hän kuulee sanattomankin huokauksen, näkee suurimman ja pienimmän hädän. Mitään ei ilman Hänen lupaansa meille tapahdu.

---

Tästä linkistä pääset lukemaan tuon koko Johanneksen 14. luvun (-33/-38):




tiistai 16. toukokuuta 2017

Toivon näkökulmaa ahdistuksenkin keskellä

"Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon."  Val. 3:20-21 (Uusi Tie)


Eilen laitoin esiin tekstin, jossa oli muurin edessä seisomisesta. Tänä aamuna satuin lukemaan siitä Raamattuversiosta, jonka Uusi Tie -lehdeltä joskus sain, tekstiä Valitusvirsistä. Tarkemmin sanottuna lukua 3.



Hämmästyin, kun luin tuota lukua, sillä siinähän on myös se muuriajatus: (allaolevat jakeet 7 ja 9  siitä  Uusi Tie Raamatusta)

"Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin kahleisiin."
 
"Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni." 

Ja muutakin sellaista itseäni puhuttelevaa tuossa luvussa oli.

Siinä oli paljon tuntoja raskaasta vaivasta, joka Valitusvirsien kirjoittajaa oli kohdannut. Katsokaa ihmeessä tuo koko luku, jos on halu lukea jonkun sellaisen tekstiä, joka on myös kokenut kovia...
Mutta kaiken ahdistuksen keskellä pilkahtaa esiin myös toivon näkökulma, ja siitä oli jakeissa 19-41.

--
Jännä huomio minulle oli myös se, että eiliseen juttuun kaavailin myös kuvaa muurista, mutta en sitten jostain syystä sitä laittanutkan, vaan aivan toisenlaisen kuvan. No, laitanpa sitten tähän  niitä  muurikuvaversioitani.



Armon aurinko antakoon sinulle tänään säteitään!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Muurin edessä

"...Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin." Ps 18:30


Tiemme saattaa olla tukossa. On jokin muuri edessä. Näyttää mahdottomalta päästä sen yli, vaikka on etsitty reittiä toiselle puolelle.  On kuljettu pitkät matkat muurin vierustaa molempiin suuntiin ylikulkupaikkaa, porttia tai edes jotain kolosta etsien. Mitään ei löytynyt. Ei myöskään tikkaita, köyttä eikä muutakaan sopivaa. Nyt on palattu siihen kohtaan, johon polku tuli ja  jääty siihen odottamaan. Odotus voi tuntua toivottoman pitkältä tai peräti loputtomalta. Aikanaan apu kuitenkin tulee. Sen järjestää Herra itse, aikana ja tavalla, jota Hän pitää kullekin sopivana.

Varmasti kaikkien elämässä on ollutkin tilanteita, jolloin aivan mahdottomalta tuntunut asia onkin saatu aikojen päästä nähdä tulleen mahdolliseksi...




perjantai 12. toukokuuta 2017

Heikkona ja pelkäävänä

"Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja suuressa pelossa ja vavistuksessa.
 1 Kor. 2:3


Kuka noin puhuu?  Paavali... Joka varmaan jokaisen mielessä on suuri uskon sankari. Tuossa lukee vieläpä suuressa pelossa! Raamattu ei kerro, miksi Paavalilla oli tuollaiset tunnot, mutta hän rohkeni sanoa sen julki. Hänen ei tarvinnut esittää mitään.  Eikä hän omassa voimassaan Jumalan sanaa julistanutkaan.

"Niinpä,  kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen ja viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan."
1 Kor. 2:1

"Ja minun puheeni ja saaarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan."
 1 Kor. 2:4-5

      

maanantai 8. toukokuuta 2017

Lepopaikkaa kohti

"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa." Ps 23:1-2  (-1933/-1938)



"Vihreät niityt, virvoittavat vedet ja lempeät tuulet. Herra on paimenesi, ei sinulta mitään puutu. Ei sittenkään, vaikka matka on vielä kesken ja monet tulevaisuuden kuvat pelottavat. Jeesus johtaa sinut varmasti näiden vesien äärelle, koska hän on oikea Paimen eikä palkkapaimen, joka jättää laumansa ensimmäisen vaaran uhatessa. Oikea Paimen suojaa, hoitaa, ruokkii, mittaa sopivan päivämatkan ja antaa yöllä turvan ja levon. Vaikka nyt näyttäisi miltä, sinua odottavat nuo niityt ja virvoittavat vedet. Ne eivät ole haaveilua tai heikkojen kristittyjen hurskaita toiveita, vaan edessä oleva todellisuus. Kestä siis vielä hetki. Hyvä Paimen kulkee hiljaa edelläsi ja johtaa sinut perille."

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kun täydellinen tulee, vajaa lakkaa

"Nyt me näemme vielä kuin kuvastimesta,
arvoituksen tavoin..."
1 Kor. 13:12



"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkauttta,
 olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, 
vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon,
 ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, 
mutta minulla ei olisi rakkautta,
 en olisi mitään.

Vaikka jakelisin kaiken omaisuuteni nälkäisten ruokkimiseksi,
 ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, 
se ei minua mitään hyödyttäisi.

Rakkaus on kärsivällinen. rakkaus on lempeä, rakkaus ei kahdehti, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.

Kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaikkea se kärsii.
 Rakkaus ei koskaan häviä.

Mutta profetoiminen katoaa, kielilläpuhuminen lakkaa, ja tieto häviää. Tietomme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista.

 Kun täydellinen tulee, katoaa vajavainen. 

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi. Tultuani mieheksi hylkäsin sen, mikä kuului lapsuuteen.

Nyt me näemme vielä kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin. 
Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta silloin tiedän täydellisesti,
 kuin minut itsenikin täysin tunnetaan.

Niin pysyvät nyt nämä kolme, usko toivo ja rakkaus.
Mutta suurin niistä on rakkaus."
1 Kor. 13:1-13



Lahjaksi saatuna kaikki...

...kuten myöskin se Raamattu, jonka Uusi Tie -lehdeltä  aikanaan sain, ja josta tämän päivän tekstin otin. Se perustuu Raamattuun -1933/-1938, mutta kieli kieli ja käännös korjattuna.


torstai 4. toukokuuta 2017

"Ei ole."

"Niin Jeesus sanoi heille: 'Lapset, onko teillä mitään syötävää?' He vastasivat hänelle: 'Ei ole." Joh. 21:5

"Pitkin tyventä veden pintaa kiiri nämä kaksi sanaa kalastajien  venheestä vastauksena Galilean meren aamuhämäräisellä rannalla seisovan Vapahtajan kysymykseen: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?"


Miehen harvat sanat saattavat kätkeä paljon itseensä. Pietarin ja hänen kalastajatovereittensa vastaus sisälsi ehkä hyvinkin hartaan pyynnön, sillä he tiesivät kalaparven liikkeitten näkyvän rannalta paremmin kuin venheestä. Joka tapauksessa apu tuli ilman pitempiä keskusteluja. Jeesus antoi omillensa yltäkylläisen kalansaaliin toivottomimmalla hetkellä.

Maria, Jeesuksen äiti, oli aikaisemmin kokenut samantapaisen ihmeen. Kaanaan häissä hän oli kantanut isäntäväen aineellisen hädän Jeesuksen eteen noilla kahdella sanalla: "Heillä ei ole viiniä." Se on lyhyimpiä pyyntöjä, mitä Vapahtajalle on koskaan esitetty, mutta samalla se on esikuvana vielä tänä päivänä. Siitä puuttui neuvominen, vaatiminen ja ennenkaikkea epäileminen. Avuton ihminen levitti uskossa asiansa sen eteen, jolla on kaikki valta.

Ja se riitti.  


Sama sisältö oli siinäkin rukouksessa, joka ryövärille avasi taivaan: "Muista minua."

Sanatkaan eivät aina ole välttämättömiä. Sydämemme huokaus ja huuto kuullaan myös taivaassa. "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua" (Ps 50:15). Ja joka ei jaksa enää huutaakaan, olkoon varma siitä, että "minun huokaukseni ei ole sinulta salassa" (Ps 38:10).

Kirjasta Taluta tielläs. Toukokuun 3. päivän teksti Ilmo Launis. Kirja vuodelta1944. Virreksi oli merkitty 340.

---

On meilläkin ne omat "Ei ole" -vastauksemme, jotka sisältävät sen  pyynnön... Tai se voi olla vaikkapa näinkin: "En mää tiädä..." ja sitten ajatus jää siihen. Siinä on kuitenkin kaikki mikä painaa. Eilen aamuna olin varma, etten kirjoita tänne mitään, koska tuntui, ettei mitään sanottavaa ollut. Enkä ollut mitään aamulla  edes itselleni etsinyt. Olin laittanut jo koneenkin pois pöydältä. Kun tulin ulkoa kävelyltäni, otin kirjan käteeni ja etsin sen  päivän tekstin. Ja se oli kuin minulle juuri. Toivottavasti sinäkin saat siitä jotain.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Vanhoista varastoista kahden vuoden takaa

Laitanpa tähän linkin, joka tarjoilee luettavaksi toukokuiset tekstit kahden vuoden takaa:



Toivottavasti saat niistä jotain päivääsi ja viikkoosi.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Oletko sinä se tuleva?

"Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa sanomaan hänelle:

 Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?



Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille:

Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät,
pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat,
ja kuoleet herätetään,
ja köyhille julistetaan evankeliumia.
Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." 
Matt. 11:2-6



Tässä tapahtumassa pistää silmään tuo, että Johannes laittaa opetuslapsensa kysymään tuollaista Jeesukselta. Olihan Hän itse kastanut hänet ja todistanut Jeesuksesta, että Hän se luvattu oli.

"Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa. Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: 

Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" 
Joh. 1:28-29

Oliko selitys se, että Johannes oli  joutunut nyt vankilaan? Oliko hänelle tullut epäilyksen hetki? Ehkä Jeesus ei näyttäytynytkään nyt hänen silmissään siltä, mistä hän oli aiemmin ollut aivan varma. Olihan hän nytkin vankilassa ollessaan  kuullut Jeesuksen teoista ja silti hän halusi kysyä kysymyksensä. Emme tiedä tarkalleen, mitä Johannes mietti.  Mutta onhan meilläkin ne hetkemme, jolloin kaikesta ennen koetusta huolimatta kysymme sen oman kysymyksemme Jeesukselta, koska Hän ei näyttydykään nyt silmillemme  sellaisena kuin olimme odottaneet. Hän se kumminkin on, se sama Jeesus!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Jumalan koulussa

Eilen isännän kanssa Joensuuhun ajellessa päädyimme jotenkin puhumaan kärsimyksistäkin. Usein voi olotila olla sellainen, että tunnemme  saavamme "joka aamu kuritusta" (Psalmi 73) ja se saattaa väsyttää ja masentaa kovastikin.

Isäntä jossain kohtaa sitten totesi, että meidän olisi tarkoitus oppia siitä kärsimyksestä  jotain. No, minä sitten hetken päästä vähän kärsimättömänä kysymään,  että mihin me sitä oppia sitten oikein tarvitaan?

No, isäntä osasi sen oikean vastauksen  kysymykseeni antaa ja tuumi jotenkin tähän tapaan, että meidän pitäisi muuttua Kristuksen kaltaisuuteen; Hänen kuvansa, mielenlaatunsa, tulla meissä esiin...

No, siinähän työsarkaa riittää tosiaan, loppuiäksi...  Jospa sitä jaksaisikin kärsimyksen keskellä muistaa, että taas ollaan työn alla, jotain hyvää tässä on tapahtumassa.

"Kunnes Kristus saa muodon teissä." Gal. 4:19