sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Muukalaisuuden tuntoihin

Muukalaisuuden tuntoja on taas mielessäni pyörinyt. Varmasti sen tähden, koska lapsuuden kotikuntaanikin olen miettinyt. Silloin aina palaa mieleen nekin tunnot, kun kaipasin sitä, että olisipa minullakin ollut joitakin sukulaisia paikkakunnalla oman perheeni lisäksi. Ja hieman samaa se on nytkin.

Mutta kerran kaikki muukalaisuus päättyy. Meillä on siellä sukumme sijat ja asunnotkin meitä odottamassa.

"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29

"...hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä..." Apt. 17:26

lauantai 16. joulukuuta 2017

Onko kaveri vahva?

Mietin tässä joitakin aikoja sitten, että mimmoinen blogi tämä oikein on... lähes aina tekstejä samansuuntaisista aiheista, sanoja vaikeuksien äärelle. Siihen on kumminkin yksinkertainen selitys. Tarvitsen sellaista rohkaisua ja lohdutusta paljon itse, lähes jatkuvasti. Joskus, varsinkin ennen, kuin minulla ei ollut omaa blogia, yritin etsiä lohdun ja rohkaisun sanoja tarpeeseeni jostain, mutta ei ollut helppo löytää. En ehkä osannut oikein etsiäkään. Joskus niitä puolestaan saattoi löytää yllättävistäkin paikoista. Joku voi tietysti nyt ajatella, että onhan niitä lohdun sanoja Raamattu täynnä. On, niitä on. Mutta joskus sitä ei osaa ottaa niitä sieltä. Joskus on ihanaa, kun löytää jonkun, vaikkapa vain yhden jakeen, joka käy kohti, joka on kuin juuri omaan  tilanteeseen ja mietteisiin. Toivoisin, että täältäkin voisi joku löytää samalla tavoin jotain.  Sillä onhan meitä paljon, jotka rohkaisua ja lohdutusta kaipaamme. Ei se vahvalta näyttävä kaverikaan aina niin vahva välttämättä ole, kuin miltä näyttää...
Mutta ystävämme Jeesus on. Ja Hän on luvannut olla kanssamme aina!

H   Ä   N
on luvannut olla kanssamme tänäänkin.
Herramme näkee  aina meidät ja asiamme,
ovat ne mitä hyvänsä.
Hän tietää, 
mitä 
ja 
milloin, 
niille seuraavaksi tapahtuu.




"...meidän kipumme hän sälytti päällensä..."
Jes. 53:4




torstai 14. joulukuuta 2017

"Katos tätä!"

"Katsos tätä!"  Ja sulle lykätään velkakirjaa nenän eteen. Tuttu paperihan tuo on. Niin monesti ennenkin nähty jo.  Et ole pystynyt  maksamaan siitä vielä mitään. Velkoja kumminkin tykkää näytellä sitä yhtenään, kun sillä saa velallisen pidettyä mukavasti aisoissa.

Mutta katsoitko sitä velkakirjaa kunnolla? 
Siinähän on "mitätöity" -leima!
 Ystäväsi maksoi sen kaiken.

Se velkojahan  on tunnettu valehtelija ja hänellä on aina metkut mielessä. Hän yrittää saada vieläkin entisiä velallisia maksumiehiksi...

 Mutta meidän ystämme Jeesus, on täysin toista maata.  Hän pitää aina meidän puoltamme.


"...antaen meille anteeksi kaikki rikokset ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin." Kol. 2:13-14



tiistai 12. joulukuuta 2017

Löytö sohvalta

Sohvalle oli ilmaantunut jokin kumma paperinpala. Avasin sen ja luin siitä:

"Herra on voimani ja kilpeni. Häneen minun sydämeni turvasi ja minä sain avun. Siitä sydämeni riemuitsee, ja laulullani minä häntä kiitän. Psalmi 28:7"

Ihmettelin löytöä. Kävi ilmi, että nuorimmaiset olivat löytäneet sen. Se oli ollut tekonahkaisen  punaisen sydämen sisällä, jonka sisällä se oli alunperin ollutkin, kun se oli kesällä leiriltä  saatu.


Se löytö virkisti taannoin erästä päivää.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Jos näkisimme näkymättömän

"Minä rakastan teitä, sanoo Herra. Mutta te kysytte: "Missä sinun rakkautesi näkyy?"
Mal. 1:2  (v. -92)
                                                                
                       
                           
"Jeesus, me katsomme, emmekä näe; me kuuntelemme, emmekä kuule. Olet osoittanut rakkautesi monin tavoin ja monin sanoin, mutta me emme kykene sitä näkemään. Armahda meitä, haavoitettu Jumalamme! Armahda ja valaise tiemme. Jos me saisimme hetken nähdä sitä, mikä on vielä näkymätöntä, me katselisimme sotajoukkoasi, joka puolustaa meitä lakkaamatta. Me hämmästyisimme valtasi suuruutta ja suunnitelmiesi ihmeellisyyttä, ja me vaikenisimme ja vajoaisimme häpeään. Mutta syntinen ei voi murtautua pyhään, ei uskoa eikä nähdä. Sinä voit kuitenkin murtautua elämäämme haavoitetun Vapahtajan muodossasi. Ja me näemme rakkautesi emmekä enää kysele, missä se näkyy. Se peittää kaiken."  

Juha Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa/Kustannus Oy Arkki

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Leipää taivaasta


Kansa oli juuri nähnyt ihmeen:  Pelkästään miehet kun laskettiin,  5000 henkeä  tuli ravituksi viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Ja tämän ihmeellisen yhdessä syömisen jälkeen, kerättiin ruoanjämät tarkasti talteen: niitä kertyi 12 korillista. Seuraavana päivänä lähti kansa etsimään Jeesusta, joka oli heidän huomaamattaan siirtynyt järven toiselle puolelle. Heidän huomaamattaan oli myös pimeällä järvellä tapahtunut ihme: Joh. 6:16-21/Koivuniemen Raamattuhaku

No,  seuraavana aamuna kansa löysi Jeesuksen järven toiselta puolelta ja ihmetellen kysyivät häneltä, että milloin hän oli sinne tullut. 

"Jeesus vastasi heille ja sanoi: 'Totisesti, totisesti  minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi." Joh. 6:26

"He sanoivat hänelle: 'Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi." Joh. 6:30-31

He olivat juuri nähneet ihmeellisiä ja seuraaavassa hetkessä kinusivat Jeesukselta uutta ihmettä, jotta voisivat uskoa Häneen! 

"Niin Jeesus sanoi heille: 'Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." Joh. 6:32-33

"Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta." Joh. 6:51

Tällaiset puheet särähtivät ikävästi kuulijoiden korvaan ja he rupesivat ääneensä ihmettelemään, kuinka Hän voisi antaa heille lihansa syötäväksi. Mutta Jeesus jatkoi vielä puhettaan ja teki sen sievistelemättä sanojaan.  Sanoipa vielä verensäkin olevan totinen juoma!

Vaikka  kansan esi-isät olivat saaneet leipää taivaasta: mannaa, he kuolivat. Tässä oli nyt heidän edessään paljon enemmän kuin manna:

"Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne:  he söivät ja kuolivat;  joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti." Joh. 6:58

"Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat:  'Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?' Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: 'Loukkaako tämä teitä?" Joh. 6:60-61

"Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen! 
Henki on se, joka eläväksi tekee; 
ei liha mitään hyödytä. 
Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja elämä." 
Joh. 6:62-63

----


Jos oli kansa silloin huonomuistista, sokeaa ja ymmärtämätöntä, niin ei ole kehuskelemista meilläkään. Usein  saa huomata itsessään samaa.




tiistai 5. joulukuuta 2017

Ja valkeus tuli

"Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä." 1 Moos. 1:3-4  (v. -92)

"Alusta saakka Jumala on luonut sanallaan elämää tyhjästä. Alusta saakka hän on myös sanallaan erottanut  valkeuden pimeydestä. Silloin, kun maa oli autio ja tyhjä ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä, hän luovalla sanallaan loi elämän. Jumala katsoi luomaansa ja totesi, että se oli sangen hyvää. Lankeemuksen jälkeen ihmisessä murtui Jumalan kuva ja Jumalan kaltaisuus ja ihmisestä tuli langenneen maailman hengellisesti sokeutunut jäsen.

Jumala luo onneksi edelleen sanallaan elämää. Sana synnyttää uskon ja auttaa erottamaan valkeuden pimeydestä. Jumalan sana on kirkkaana loistava valo, joka näyttää ihmiselle lankeemuksen seuraukset ja armon täydellisyyden. Sana osoittaa langenneelle uuden tien, jota on hyvä kulkea."  

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma












maanantai 4. joulukuuta 2017

Vettä pesumaljoihin

"Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään... jalkoja..." Joh. 13:5

"...otti hän vettä ja pesi kätensä..." Matt. 27:24

Kumpikin otti vettä ja pesi. Sen toimituken vaikuttavuus  vain oli heillä täysin erilainen. Toinen yritti käsien pesulla poistaa yltään syyllisyyden taakkaa. Toinen pesi pölyisiä jalkoja ja samalla se oli vertauskuvana siitä, että hänen ristillä tekemänsä uhrikuoleman kautta tulisivat synnin syyllisyyden taakat pestyiksi pois kaikilta, jotka vain  sen lahjan omakseen haluaisivat.




"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. 
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut."
Jes. 53:3-5

---

Joh. 13:5 Jeesuksesta: "Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt."

Koko luvun voit katsoa tästä: Joh. 13/Koivuniemen Raamattuhaku


Matt. 27:24 Pilatuksesta: "Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: 'Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." 

Koko luku: Matt. 27/Koivuniemen Raamattuhaku

lauantai 2. joulukuuta 2017

Vaikean keskelle

"Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat." Ps. 71:20 (v. -92)



"Monet meistä ovat joutuneet kantamaan taakkaansa vuosikausia. Usein sitä on kannettu salassa kuin häveten. Vain Jumala on nähnyt raskaan painon olemassaolon. Kuinka monta kertaa olemmekaan huutaneet ääneen Jumalaa auttamaan? Pikku hiljaa pyyntömme ovat harvenneet, ja vastauksen odotus hiipunut. Lopulta rukous taakan hellittämisestä on kokonaan kuivunut huulillemme. Uskossa tahdomme kuitenkin luottaa siihen, että jos Jumala, meidän Isämme, joka on kaikkivaltias, kaiken näkevä ja kaiken tietävä, ei ota pois taakkaamme, on sillä varmasti oma tehtävänsä. Olkoon se meille kuinka salattu tahansa. Kaiken raskaan keskelle hän lahjoittaa riittävästi virvoittavia hetkiä ja antaa ajoittain vapaata vaivoista. Syvyyksiin joutuessamme tiedämme, että hän nostaa meidät jälleen ylös. Pian saamme hengittää taas syvään Jumalan raikkaissa tuulissa." 

Juha Vähäsarja  kirjassa Joka päivä lupaus kantaa/ Perussanoma Oy


Virvoittakoon tämä tänään meitä.

---

Vielä tämä: Vanhemmassa käännöksessä tuo psalmikohta on näin: 

"Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin." Ps. 71:20 (v. -33/-38)

Siinä minua puhutteli tuo "...maan syvyyksistä...", sillä niinhän se tulee kerran olemaan, ihan kirjaimellisesti!





perjantai 1. joulukuuta 2017

Vapautus on lähellä!

"... nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."
Luuk. 21:28

"...hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen
 hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää."
1 Kor. 10:13


Herättyäni olin jotenkin ahdistuneissa ajatuksissa. Mieleeni tulivat tuollaiset jakeet. Ne puhuvat oikeastaan vähän eri asioista, mutta kumminkin molemmissa on kyse siitäkin, että vapautus tulee.

Kyseiset jakeet kokonaisuudessaan tässä:

"Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk. 21:28

"Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1 Kor. 10:13

"... ja Jumala on uskollinen..."  

Mikä ihana lupaus!

Tähänkin päiväämme...


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Viallisina

SÄRKYNYT

Pienehkö kynttilä iskettiin liian voimallisesti,  liian isoon, tukipiikillä varustettuun metallialustaan. Alustan piikki lohkaisi kynttilästä isohkot palaset. Se oli nyt heppoinen pysymään pystyssä. Heitetäänkö pois, hylätäänkö alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan?
Ensin se siirrettiin syrjään. Aamun valjetessa se otettiin jälleen esiin. Irroneet palat painettiin paikoilleen sen kylkeen. Sitten se nostettiin keittiön pöydälle ja sytytettiin. Se saa palaa särkyneenäkin. Nyt sitä pidetään  silmällä tarkemmin kuin ehjää. Sen on oltava nyt aivan rauhassa, varottava liikuttelua. Mutta se saa loistaa valoa.

Pitää olla sopivankokoinen alusta, ja varsinkin siinä sopivankokoinen piikki.

KÄYTTÖKELVOTON KORJATTIIN

Pieni metallinen alusta oli kaunis, mutta käyttökelvoton. Sen kauniisti kierteellä oleva kahva oli liian isolla kaarteella, joten kynttilää alustaan ei mahtunut. Alusta kiikutettiin metallipajalle. Siellä sitä kaunista kahvaa kuumennettiin ja sitten se taivutettiin oikeaan asentoon. Nyt siihenkin mahtuu kynttilä palamaan, kuten alunperin on ollut tarkoituskin.

Ei ole tiedossa, oliko kahva jo alunperinkin liikaa mutkalla, vai myöhemminkö siihen asentoon vääntynyt.

"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima
 olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.

Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa,
 neuvottomat, mutta emme toivottomat,
 vainotut, mutta emme hyljätyt, 
maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.

Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme,
 että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin." 
2 Kor. 4:7-10

"Sillä Jumala, joka sanoi: 'Loistakoon valkeus pimeydestä', 
on se, joka loisti sydämiimme, 
että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden,
 joka loistaa Kristuksen kasvoissa,
 levittäisi valoansa."
 2 Kor. 4:6


--- 
Lisäsinpä vielä tämän kuvan myöhemmin, kun en aamulla löytänyt kameran johtoa...

tiistai 28. marraskuuta 2017

Paljon olemme Häneltä saaneet

"Mitä me siis tähän sanomme? 
Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?"
Room. 8:31

"What shall we then say to these things?
If God be for us, who can be against us?"
The Romans 8:31 KJV




"Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, 
sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa 
syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, 
että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen."
 Room. 8:2-4

"Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, 
vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
Room. 8:15

"Sillä toivossa me olemme pelastetut,
 mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin odotamme sitä kärsivällisyydellä." 
Room. 8:24-25

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, 
mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, 
sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä."
Room. 26-27

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi,
jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut."
Room. 8:28

"Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme."
Room. 8:34

"Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen,
että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme."
Gal. 3:24

---
Saimme Jumalan lapsen aseman, Taivaallisen esirukoilijan, sijaiskärsijän... jotain paljon enemmän, kuin voimme milloinkaan käsittää!

perjantai 24. marraskuuta 2017

Uupuneelle

Kun tuntee itsensä uupuneeksi ja väsyneeksi, ihmettelee, kuinka jaksaa koko matkan perille asti. Silloin kaipaa lohduttavaa ja rohkaisevaa virvoituksen sanaa.

"Herra, Herra on minulle antanut opetuslasten kielen, 
niin että minä taidan sanalla virvoittaa väsynyttä; 
hän herättää aamu aamulta,
 herättää minun korvani kuulemaan opetuslasten tavalla."
 Jes. 50:4




"Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee hänen palvelijansa ääntä?
 Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla,  
se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa." 
Jes. 50:10

Hän taitaa sanallaan virvoittaa väsynyttä. Hän herättää joka aamu, myös kuulemaan opetuslapsen tavalla. Pimeässä, valoa vailla, on luotettava luotettavaan, turvauduttava Häneen, jolla on kaikki valta - tänäänkin. Onpa päivämme millainen tahansa.

---

Tuolla ylläolevassa kuvassa, sen keskellä, lepäilee tämä hirvi.




torstai 23. marraskuuta 2017

Toivon varmuuden

"...toivon varmuuden loppuun asti" Hebr. 6:11


Se toivon varmuus olisi meidänkin, itsekunkin, säilytettävä visusti, vaikka tunteet sanoisivat muuta, tai silmillemme näkyvä todellisuus näyttäisi  joltain muulta.

"Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa,
 säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
 ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia,
jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on." 
Hebr. 6:11-12

"Se toivo on meille ikäänkuin sielun ankkuri, 
varma ja luja, 
joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, 
jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, 
tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti."
 Hebr. 6:19-20


keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Lohdutusta Isältä

"Sinä onneton, myrskyn piiskaama, sinä jota kukaan ei lohduta!" 
                                        Jes. 54:11 


"Juuri tältä minusta tuntuu, Herrani Jeesus Kristus. Olen onneton, kuin myrskyn piiskaama, eikä mikään tuo minulle lohdutusta. Katson sinuun ja pyydän sinua olemaan minulle armollinen. Jos mahdollista, ota tämä paino pois ja anna minulle jälleen lohdutus sinun läheisyydessäsi. Kiitos, että saan tulla luoksesi etkä sinä heitä pois. Kiitos, että olet kärsivällinen, vaikka olen huono kestämään mitään ongelmia elämässäni. Helposti valitan ja menetän toivoni. Mutta sinä olet luvannut, että saan tulla luoksesi niin kuin lapsi lähestyy isäänsä: odottaen kaikkea hyvää ja luottaen rajattomiin mahdollisuuksiisi auttaa. Kiitos, että jokainen onneton, myrskyn piiskaama ja lohduton saa tulla luoksesi - sinä suorastaan pyydät meitä tulemaan. Minäkin tulen. Vaikka myrsky piiskaisi, en ole enää onneton, sillä sinä olen saanut sinulta lohdutuksen."

Näin Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä armon suojassa.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Meidän kipumme kannettiin ristille

"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet." Jes. 53:3



"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jes. 53:4-5

Meidän kipumme... Olkoon se sitten minkälaatuista tahansa; muille näkyvää, tai sellaista, jota eivät muut tiedä. Sen kivun, kaikkine seurauksineen, Hän kantoi.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Merkittyä reittiä pitkin

Jos matkallamme näemme jonkun joutuneen johonkin onnettomuuteen, hätään ja murheeseen; "merihätään", saatamme pelästyä itsekin.  Emmehän sen tähden poikkea merkityltä reitiltä?  Auttaa saamme ja pitäisikin niin tehdä, mutta matkamme pitäisi jatkua sitä reittiä pitkin, joka meille on merkitty. Samoin on asia, jos itseämme onnettomuus kohtaa. Silloin saattaa matka keskeytyä ja olemme toisten avun tarpeessa, mutta heti kun voi, matka jatkuu niillä voimin, mitä meillä on. Emme voi jäädä pimeälle merelle, vaan satamaa kohti meidän on pyrittävä. Ja edelleen sitä merkittyä reittiä kulkea.




"Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." 2 Piet. 1:19


Me ihmiset olemme kummallisia. Heti kun tapahtuu jotain ikävää itsellemme, tai vaikkapa jonkin toisen näemme joutuneen onnettomien asioiden kohteeksi, alamme syytellä ja epäillä Jumalaa. Silloinhan teemme Jumalan valehtelijaksi, sillä hänhän on sanonut iankaikkisella rakkaudella rakastavansa meitä ja vetävänsä meitä puoleensa armosta... (Jer. 31:3). Ne valheen jäljet vain ovatkin meissä itsessämme, ne arvet, haavat ja ruvet, jotka joka aika muistuttavat kipeydellään, että elämme syntiin langenneessa maailmassa. Mutta emme saisi unohtaa, että teemme matkaa kotiin.  Haavamme hoidetaan.

---
Tästä näet koko luvun Jeremia 31/Koivuniemen Raamattuhaku.

"Iankaikkisella rakkaudella..."

torstai 16. marraskuuta 2017

Sovitettuina



"Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan,
 meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka  ei ole käsin tehty."
 2 Kor. 5:1

"Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina,
 koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän,
 on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi."
 2 Kor. 5:4-5

"Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa 
Kristuksen kautta 
ja antanut meille sovituksen viran. 
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa 
eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." 
2 Kor. 5:18-19

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Hän ainoastaan voi sen tehdä

Luin jokin aamu sitten hartauskirjasta jakeen: "Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17 (v. 1992 kännös)


Tuossa jakeessa kaksikin kohtaa ilahdutti minua.  Jotenkin tuo kuilu pisti silmääni ja ajattelin, että kuilusta (olkoon millainen tahansa) onkin ihan mahdoton päästä pois omin voimin. Siihen tarvitaan joku auttamaan. Ja meidät auttaa sieltä Herra!

Toinen ilahduttanut huomio oli, tuo "selkäsi taakse". Tuli ihan mieleen, että Hän tulee, näkee ja ottaa käteensä sen syntimme - ja sitten heittää sen pois - selkänsä taakse. Sitä ei sitten tarvitse enää ajatella - anteeksiannettua.

---

Vanhempi käännös (1933/1938) sanoo tuon jakeen näin: "Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: Sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Jes. 38:17

Uusi Tie- lehdeltä saatu Raamattu "Jumalan kansan Pyhä Raamattu" sanoo jakeen melkein samoin: "Onneksi muuttui minulle katkera murhe. Sinä rakastit minun sieluani, nostit sen turmion* kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taakse." Jes. 38:17

*Alaviitteessa sen (turmion) sanotaan tarkoittavan hautaa, koska Herralle otollisen Hiskian (josta luvussa kerrotaan) ei tarvinnut pelätä kadotukseen joutumista.


perjantai 10. marraskuuta 2017

Häntä ei ajettu pois

Nainen katseli katua pitkin kulkevaa väkijoukkoa. Se tuli häntä kohti. Sen etunenässä näkyi tulevan eräs, jonka hän tunsi; eräs, joka ei hänen puoleensa katsoisikaan. Mutta kuka oli tuo toinen? Heidän tultuaan lähemmäksi, nainen tajusi, että tuo toinen nyt varmaan oli se, josta hän oli kuullut puhuttavan, se erikoinen mies. Mikähän hän oikein oli miehiään.

Väkijoukko oli nyt melkein naisen kohdalla. Tuo tuttu kaupungin silmäätekevä marssi hänen ohitseen vilkaisemattakaan häneen, kuten hän oli arvannutkin. Näyttipä vielä, että tuo olisi kiirehtinyt askeleitaan hänen kohdallaan.  Mutta tuo toinen, kääntyi katsomaan häntä. Ja millainen katse se olikaan! Sellaista hän ei ollut nähnyt ennen. Siinä ei ollut halveksuntaa, eikä myöskään himoa, jota hän oli tottunut miesten katseesta usein näkemään. Tämä oli aivan jotain muuta. Se katse oli lempeä, tuntui ikäänkuin porautuvan hänen sielunsa syvyyksiin. Ja mikä ihmeellisintä, hän tunsi, että häntä rakastettiin!

Nainen jäi hämmentyneenä seisomaan paikoilleen, kun väkijoukko marssi hänen ohitseen. Nyt hän ei enää huomioinut muita katseita, joita häneen luotiin. Millainen mies tuo oli? Voi, kunpa hän voisi puhutella tuota miestä, kuulla hänen ääntään ja nähdä vielä hänen kasvojaan. Mihin tuo mies oli menossa? Hänhän kulki sen hänen tuntemansa kaupunkilaisen kanssa. Ja nainen päätti lähteä  seuraamaan väkijoukkoa nähdäkseen mihin he menivät. Simonin talo. Sinnehän he menivät. Olisihan tuo pitänyt arvata.

Yht'äkkiä naiselle tuli mieleen juuri ostamansa kallis hajuvoidepullo. Hän käänteli sitä kädessään. Hänhän oli aikonut... ei, mutta nyt hän keksi! Hän katseli kuinka taloon syömään kutsutut kävelivät sisään. Hän liittyi sydän pamppaillen viimeisten joukkoon. Ajettaisiinko hänet pois. Kaikilla tuntui olevan niin kiire, ettei juuri kukaan kiinnittänyt häneen enempää huomiota. Heidän huomionsa oli siinä miehessä, jonka hänkin halusi nähdä.  Ihmiset siirtyivät aterioimaan, mutta nainen jäi seisomaan hetkeksi ovenpielen pimentoihin, olihan siinä muitakin katselijoita.

Kun ateriointi oli jo alkanut, nainen päätti rohkaista mielensä ja syöksyi nopeasti, mutta peloissaan tuon ihmeellisen miehen jalkojen ääreen. Hän näki miehen pölyiset jalat ja kosketti niitä. Nehän tarvitsisivat pesua. Mies ei ajanut häntä pois, kun katsoi kuka hänen jalkoihinsa koski. Saman lempeän katseen hän näki miehen silmistä jälleen. Nainen alkoi itkeä. Hän ei oikeastaan käsittänyt sitä, mutta itku vain tuli. Siitä tipahteli kyyneleitä miehen jaloille, joita nainen pyyhki ensin kädellään. Lopulta hän itki niin paljon, että hän pyyhki jalkoja jo hiuksillaan. Hän tunsi jotain uutta sydämessään, kaipausta saada syntinsä anteeksi.


Nainen ei välittänyt keskustelusta, jota  pöydässä käytiin. Mies kääntyi puhumaan Simonille jotain, mutta nainen oli niin suurten tunteiden vallassa,  ettei hän ensin kuunnellut sitä mitä Simonille puhuttiin. Ei hän myöskään välittänyt paheksuvista katseista, joita häneen luotiin. Hän kuuli lähinnä oman sydämensä kaipauksen. Se suorastaan huusi. Hänen syntinsä olivat niin suuret! Kunpa ne voisi saada pois... niinkuin tuo lika näistä miehen jaloista. Hän suuteli nyt noita jalkoja ja alkoi voidella niitä sillä voiteella, jonka hänen mukanaan  oli.

Yht'äkkiä hän kuuli, että mies puhui hänestä talon isännälle.  Nainen käänsi katseensa miehen jaloista,  ja näki, että mies katsoi suoraan häneen. Nainen kuuli miehen sanovan juuri hänelle: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut." Tuo mies, Jeesus, puhui sen hänelle! Voiko se olla totta, että hänen syntinsä pyyhittäisiin pois? Jos se oli totta, se oli ihmeellistä. Hänen näitä ajatellessaan, hän kuuli vielä Jeesuksen äänen lausuvan hänelle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

Mene rauhaan! Nyt naisen sydämessä alkoi soida ihmeellinen ylistyslaulu. Se oli vapahdetun kiitoslaulu!


Sama Jeesus Hän on edelleenkin. Ei Hän aja pois sitä, joka hänen puoleensa kaipaa.


--
Kertomus löytyy Raamatusta kohdasta:
Luukas 7:36-50.




tiistai 7. marraskuuta 2017

He palasivat aina takaisin

Aabraham kutsuttiin lähtemään. Hän lähti tietämättä minne oli tuleva, mutta hän totteli, koska Jumala oli häntä kutsunut. Hän tuli maahan, jonka Jumala oli luvannut hänelle ja hänen jälkeläisilleen.
Mutta sitten tuli nälänhätä, joka pakotti  hänet lähtemään Egyptiin runsaampien ruokavarojen ääreen. Hän palasi sieltä kuitenkin takaisin; siihen maahan, jonka Jumala oli hänelle luvannut. Hänen poikansa Iisak asui tuossa maassa perheensä kanssa, samoin Jaakob, pojanpoika, suuren perheensä kanssa. Hänkin joutui Egyptiin onnettomien olosuhteiden seurauksena, mutta iloiten hän sai muukalaisuutensa maahan saapua, sillä hän tapasi siellä kadonneen poikansa.

Sinne he jäivät silloin asumaan pitkäksi aikaa. Mutta tuli aika, jolloin heidän oli palattava. Heidän, joista oli tuona aikana tullut suuri kansa. Faarao ei tahtonut päästää heitä. Lopulta hänen oli pakko. Kansan vaellus erämaassa kotimaataan kohti oli hyvin rankka, ja se olikin jo uusi sukupolvi, joka vihdoin kotimaahan pääsi. Siellä monet vastukset heitä myös odottivat, mutta nyt he kuitenkin olivat kotonaan; Jumalan heille lupaamassa maassa, isiensä maassa.

Aika kului ja he unohtivat  keltä kaiken olivat saaneet. Jumala salli valloittajien tulla heidän maahansa. Kansa siirrettiin pakkosiirtolaisuuteen muille maille. Paljon myöhemmin heille annettiin mahdollisuus palata rakentamaan isiensä kaupunkia. Ja niin jotkut heistä palasivatkin sitä tekemään, ahkeroiden jälleen monien vastusten keskellä. Sotia ja valloitettuna olemista oli kansalla yhtenään. Sitten heidät karkoitettiin hyvin pitkäksi aikaa maastaan. Heidän muistonsakin tuossa heidän isiensä maassa haluttiin hävittää.

Mutta kävikö niin? Jos ihmiset heidät unohtivatkin, Herra itse ei heitä unohtanut, vaikka olikin sallinut tuon kaiken tälle kansalle tapahtua. Kuka olisi uskonut, että parintuhannen vuoden jälkeen maa alkaisi jälleen viheriöidä? Maa, kansa, joka oli yritetty perin juurin hävittää? Mutta niin vain tapahtui, koska Jumala niin oli käskenyt! Kamalat tapahtumat johtivatkin siihen, että tuo kansa sai jälleen isiensä maan. Nytkään sitä ei sille monet haluaisi suoda ja punotaaan juonia sitä vastaan monin tavoin. Sinne kansa kuitenkin on palannut ja siellä se pysyy, vaikka vaikeaa välillä onkin. Näin tapahtuu, koska Jumala on niin määrännyt.

He palasivat aina takaisin, koska Jumala oli niin päättänyt.
Minkä Jumala on päättänyt, sitä ei mikään mahti maailmassa muuta.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Levottomana

Herättyäni olivat ajatukseni jotenkin levottomat. Niihin mietteisiini tuli mieleeni tämä jae:

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton?
Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta." Ps 42:6


Ylösnoustuani silmäilin psalmeja hakeakseni tuota jaetta. Sitä etsiessäni huomioni kiinnittyi näihinkin:

"Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa." Ps 18:7

"...elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa. Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa." Ps 69:33-34

"Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti." Ps 48:15


Psalmissa 18 oli ennen kirjoittamaani jaetta 7, yhtymäkohtaa  tuohon ylle kirjoittamaani psalmin 48 jakeeseen: "Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut." Ps 18:5-6

Hän johdattaa loppuun asti!       





lauantai 4. marraskuuta 2017

Kokonansa totuus

"...Herra, virvoita minua armosi jälkeen.
Sinun sanasi on kokonansa totuus..."  Ps. 119:159-160

Silmäni osuivat aamusella näihin jakeisiin. On ihanaa saada virvoitusta Hänen armostaan. Se
virvoitus voi olla niin monenlaista, juuri sellaista, kuin kukakin sinä hetkenä tarvitsee.

Tuo toisen jakeen alku jäi myös mieleen, "kokonansa totuus." Se onkin hyvä pitää mielessä. Jumalan Sana ei ole mikään osatotuus, vaikka meillä onkin usein taipumus tehdä siitä sellaista. Tämä aikakin on nyt sellainen, että yhä enemmän sanotaan erinäisistä asioista, joista Jumala selvästi on sanottavansa sanonut ja ohjeensa antanut, että "Onko Jumala todellakin sanonut"* ja "Ette suinkaan..."*. Käärme, se "vanha kehno", pettää edelleen.

Mutta yhäkin on Jumalan Sana entisenlaisena voimassa ja on "kokonansa totuus."

---
*1 Moos. luku 3.



perjantai 3. marraskuuta 2017

Varhain aamulla

"Ja varhain aamulla,
kun vielä oli pimeä,
hän nousi, lähti ulos
ja meni autioon paikkaan;

ja siellä hän rukoili.

Mutta Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan,
riensivät hänen jälkeensä;

ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle:
   'Kaikki etsivät sinua'.

Ja hän sanoi heille:
   'Menkäämme muualle,                                           
                läheisiin kyliin,
että minä sielläkin saarnaisin,
sillä sitä varten minä olen tullut'.

Ja hän meni ja saarnasi
heidän synagoogissaan
koko Galileassa
ja ajoi ulos riivaajat.

Ja hänen tykönsä tuli pitalinen mies,
rukoili häntä,
polvistui ja sanoi hänelle:
    'Jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.'

Niin Jeesuksen kävi häntä sääliksi,
ja ojentaen kätensä
hän kosketti häntä
ja sanoi hänelle:
   'Minä tahdon; puhdistu."

Mark. 1:35-41



torstai 2. marraskuuta 2017

Milloin me näimme Sinut...

"Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä;
minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda;
minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
minä olin alaston, ja te vaatetitte minut;
minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa;
minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni."
Matt. 25:35-36

"Niin Kunigas vastaa ja sanoo heille:

'Totisesti minä sanon teille:
kaikki, mitä olette tehneet
yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni,
sen te olette tehneet minulle."
Matt. 25:40

Kunpa se ei jäisi tekemättä! Ei pitäisi sitä yhtäkään saatua "leiviskää" jättää tässäkään kohden käyttämättä. Ei minkään "tekosyyn" tähden... Niitähän on minulla vaikka kuinka: en nyt jouda, ei ole rahaa tarpeeksi, en osaa, en tykkää tästä tavasta auttaa...  jne. Ja sitten se  jääkin vallan tekemättä. Kunpa vain ei havaittaisi minun jättäneen tekemättä sen kaiken itse Herralle.... Sellaisella oli vakavat seuraukset.

Näistä kaikista voi lukea Matteuksen luvusta 25.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Pimeyteen loistaa suuri valo


"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; 
jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. 
Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat 
sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan,
 niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. 

 Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; 
ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät
 ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan.

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu,
 jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on:
 Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.

 Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä." Jes. 9:1-6

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Levottomuutemme lääke

Levottomuuteemme on olemassa lääke:

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1 Piet. 5:7

Ja tämäkin: "Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matt. 6:27

Tälle on olemassa vahva "rinnakkaislääkekin": "Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö;  te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Luuk. 12:7

Yllättävän vaikea joskus ottaa näitä lääkkeitä. Nämähän on sellaisia "pitkäaikaislääkkeitä", joita kuitenkin on otettava säännöllisesti - ja varsinkin "oireiden" ilmaantuessa.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Kaikki minun tieni

"...kaikki minun tieni ovat sinulle tutut."  Ps 139:3


"...ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." 
Ps 139:4



Tänä aamuna sain mieleeni nämä jakeet, kun ajatukseni pyrkivät menemään huolissaan olemisen poluille. Tuokoot ne lohtua sinullekin.


Koko psalmin pääset lukamaan tästä: Psalmi 139/Koivuniemen raamattuhaku


keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Herra on keskellämme


Luin Jesajan lukua 12. Siinä oli kaiken muun hyvän ohessa myös tällainen jae:

"Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä." Jes. 12:6


Sitä ennen olin lukenut yhdestä hartauskirjasta jakeen:

"Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." 2 Moos. 14:14


Mielestäni nuo jakeet sopivat hyvin yhteen, vaikka ihan eri paikassa ovatkin. Onhan niissä samaa: Herra on keskellämme!